Eerik I Ejegod
Wikipedia
Eerik I Ejegod (tansk. Erik Ejegod, noin 1056 – 11. kesäkuuta 1103 Kyproksella) oli Tanskan kuningas vuosina 1095 - 1103. Hän neljäs kuningas Sven Estridinpojan pojista joka nousi Tanskan valtaistuimelle.
Eerikin veli Knuut Pyhä nimitti hänet Själlandin jaarliksi. Knuutin kuoleman jälkeen vuonna 1086 Eerik lähti Ruotsiin, josta hän palasi vuonna 1095. Ystävällisyytensä ja kaunopuheisuutensa ansiosta Eerik valittiin kuninkaaksi jo samana vuonna.
Vuonna 1098 Eerik matkusti Roomaan jossa hän sai paavin nimittämään Eerikin veljen Knuutin pyhimykseksi. Paavin suostumuksella Lundista tuli Pohjolan arkkipiispan istuin. Paavin legaatti Alberich nimitti Lundin piispan Asserin koko Pohjolan arkkipiispaksi. Asser oli Eerikin vaimon Bodilin veljenpoika.
Vuonna 1103 Eerik suoritti pyhiinvaellusmatkan pyhälle maalle murhattuaan eräitä hovimiehiään. Eerik matkusti vanhaa viikinkireittiä Venäjän halki Konstantinopoliin jossa keisari Aleksios I Komnenos otti hänet vastaan. Matka jatkui Kyprokselle jossa Eerik sairastui ja kuoli. Kuningatar Bodil jatkoi matkaa ja kuoli Öljymäellä.
[muokkaa] Lapsia
- Knud Lavard
- Harald Kesja
- Eerik II Emune
- Ragnhild
| Edeltäjä: Olavi Hunger |
Tanskan kuningas 1095 - 1103 |
Seuraaja: Niilo Sveninpoika |
