Fredrik VII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maalaus kuningas Fredrik VII:stä.

Fredrik VII (6. lokakuuta 180815. marraskuuta 1863) oli Tanskan kuningas. Hän oli vallassa vuodesta 1848 aina kuolemaansa asti. Hän oli Tanskan Oldenburgin suvun viimeinen monarkki ja myös viimeinen monarkki, joka hallitsi absoluuttisessa monarkiassa. Vuonna 1849 hän julkaisi itsevaltiuden kumonneen perustuslain. Perustuslaki oli vapaamielinen ja se loi Tanskalle muun muassa kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen.[1]

Fredrikillä oli vaikeuksia ulkopolitiikassa, kun Tanska joutui sotaan Slesvig-Holsteinin tilanteen vuoksi vuonna 1864.[1]

Fredrik oli Kristian VIII:n poika.[1]

Fredrik VII onnistui tekemään itsestään yhden aikansa pidetyimmistä kuninkaista. Syynä tähän oli todennäköisesti se, että hän luopui absolutismista, mutta myös hänen persoonallisuutensa teki kansaan vaikutuksen. Heikkouksistaan huolimatta, muun muassa mytomania ja alkoholismilähde?, hän oli lahjakas näyttelijä. Hän osasi olla kansanläheinen ja sydämellinen. Lukuisilla matkoillaan hän vaali kontakteja kansalaisten keskuudessa.

  Edeltäjä:
Kristian VIII
Tanskan kuningas
1848-1863
Seuraaja:
Kristian IX

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nenonen & Teerijoki
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.