Ruotsin vapaussota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruotsin vapaussota (myös Ruotsin sisällissota ja Kalmarin sisällissota) oli ruotsalaisten kansannousu Kalmarin unionin hallitsija Kristian II:sta vastaan. Sotaa käytiin vuosina 1520–1523 ja sen seurauksena Ruotsi irtautui kokonaan Kalmarin unionista.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1520 Kalmarin unionin hallitsija Kristian II yritti palauttaa asemansa Ruotsin kuninkaana Tanskan armeijan avulla. Kristian hyökkäsi Ruotsiin ja valtasi maan. Kristianin haastaja, Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture nuorempi kuoli Bogesundin taistelussa saamiinsa vammoihin. Sturen kuoleman jälkeen Ruotsin hallinto hajosi ja valtiopäivät joutuivat tunnustamaan Kristianin kuninkaaksi. Vastarinta loppui ja Kristian kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 5. marraskuuta 1520. Kolme päivää myöhemmin hän pani toimeen Tukholman verilöylyn, jossa teloitettiin suuri määrä Kristiania vastustaneita Ruotsin yläluokan jäseniä.

Ruotsissa alkoi kansannousu reaktiona Tukholman verilöylyyn. Kansannousun johtoon nousi tanskalaisten vankeudesta paennut Kustaa Vaasa, jonka isä ja lanko oli teloitettu. Hän johdatti Taalainmaan talonpojat tanskalaisten vastaiseen kapinaan. Kansannousu laajeni, kun Kustaa saavutti menestystä. Hän eteni Upsalan kautta piirittämään Tukholmaa. Valtiopäivät julistivat Kustaan Ruotsin vapauttajaksi ja hallitsijaksi elokuussa 1521. Vuonna 1523 Kristian menetti asemansa Ruotsin ja Tanskan kuninkaana. Kustaa nousi Ruotsin kuninkaaksi ja Kalmarin unioni hajosi.

Vuonna 1524 Kustaa ja Tanskan kuningas Fredrik I tapasivat sopiakseen erimielisyydet. Blekinge palautettiin Tanskalle ja erillinen lautakunta asetettiin sovittelemaan muita erimielisyyksiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childs Kohn, George: Dictionary of Wars, s. 254. Facts on File, 1999. ISBN 0-8160-4157-1.