Adam Bremeniläinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Adam Bremeniläinen (s. ilmeisesti ennen 1045, k. 1081/1085) oli bremeniläinen pappi ja historiankirjoittaja.

Adam lienee ollut kotoisin Etelä-Saksasta, Bambergin seudulta. Vuodesta 1066 hän kuului Bremenin tuomiokapituliin. Vuodesta 1069 alkaen hän johti tuomiokirkon koulua. Adam lienee kuollut vuonna 1081, viimeistään kuitenkin 1085. Vuoden 1075 tienoilla Adam laati neljästä kirjasta koostuvan Hampurin piispojen historian, Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum. Teos on keskeisen tärkeä lähde paitsi Pohjois-Saksan, myös Skandinavian keskiajan historian tutkimuksen kannalta. Alun perin latinankielinen laaja teos on käännetty myös useille nykykielille.[1]

Piispojen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampurin ja Kölnin arkkipiispat kilpailivat tuolloin siitä, kumpi saisi käännyttää pakanallisen Pohjolan kristinuskoon. Adam oli tässä kilpailussa Hampuri-Bremenin arkkipiispa Adalbertin asiamies. Tarkoitus oli kartoittaa käännytettävä alue. Hampurin piispojen historia -teoksen neljäs osa, Descriptio insularum Aquilonis, valmistui arviolta vuonna 1075 ja käsittelee Skandinavian maantiedettä, ihmisiä ja tapoja sekä Skandinavian kristittyjä lähetyssaarnaajia. Lähetyssaarnaajat olivat vasta hiljattain tutkineet Skandinaviaa, ja vaikka teos oli tarkoitettu tulevien lähetyssaarnaajien inspiraatioksi ja ohjekirjaksi, sen tarkat kuvaukset tekevät siitä yhden tärkeimmistä viikinkiajan Skandinaviasta kertovista lähteistä. Se on myös ensimmäinen tunnettu lähde, joka mainitsee Pohjois-Amerikassa sijainneen Vinlandin.[1]

Matka Tanskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adam Bremeniläinen löysi ensin Saksan pohjoispuolelta Judlandin, joka nykyään tunnetaan Jyllantina. Hän piti sitä hedelmättömänä erämaana, jota ihmiset välttävät myös merirosvojen uhkan takia. Jyllannin läheltä hän havaitsi Funen (Fyn) ja Selandin (Själlanti) saaret. "Selandissa on runsaasti kultaa, joka on hankittu ryöstelemällä. Nämä merirosvot, jotka kutsuvat itseään wichingeiksi, maksavat daanien kuninkaalle veroja luvasta ryöstää meren rannalla asuvia barbaareja." Adam oli pöyristynyt viikinkien raakojen tapojen vuoksi, esimerkiksi kuolemanrangaistuksen käyttämisestä. Daanien kuningasta Sven Estridinpoikaa Adam arvosti ja sai häneltä paljon tietoa Pohjolasta. Kuningas kertoi myös päättymättömästä valtamerestä, joka takana on Vinland.[1]

Tietoja Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Virosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaisia Adam piti barbaareina muun muassa moniavioisuuden takia. Adamin tiedot Ruotsista olivat peräisin kuulopuheista ja muuttuivat sitä huimemmiksi, mitä kauemmaksi pohjoiseen kuvailussa mennään. Pakanallisten rituaalien pitopaikkana hän mainitsi Ubsolan (Uppsala). "He uhraavat kaikista lajeista yhdeksän urosta, joiden verellä lepytellään jumalia. Uhrien ruumiit ripustetaan temppelin vieressä olevaan pyhään lehtoon." Norjasta hän mainitsi armottoman kylmyyden, lampaiden kasvatuksen, karaistuneet ihmiset ja parrakkaat naiset. Tässäkin hän kiinnitti suurta huomiota pakanallisuuteen. Idässä sijaitsi Adamin kertoman mukaan Terra feminarium, joka lienee tarkoittanut Kvenlandia eli Suomea. Sen eteläpuolella oli Adamin kertoman mukaan suuri Aestland-niminen saari (Viro). Sen asukkaiden hän kertoi palvovan lohikäärmeitä ja siivekkäitä eläimiä. Lähiseudun tiettömillä alueilla oleva Ruzzia koostui Adamin tietojen mukaan monenlaisista kummallisista kansoista, kuten amatsoneista ja kykloopeista.[1]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On epävarmaa, kävikö Adam itse kuvaamissaan paikoissa, ja kriitikot epäilevät hänen kääntyneen takaisin jo Slesvigistä. Matkan tarkoitus eli Hampurin-Bremenin arkkipiispan alueen laajentaminen ei toteutunut, sillä paavi perusti vuonna 1105 uuden arkkipiispanistuimen Lundiin, joka silloin kuului Tanskalle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Borgström, Natasha: Saksalaispappi Pohjolassa. Tieteen Kuvalehti Historia, 14/2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]