Normannivalloitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Normannivalloitus oli vuonna 1066 alkanut tapahtumasarja, jossa Vilhelm Valloittajan johtamat pohjoisranskalaiset normannit valloittivat Englannin.[1] Normannien voitto Hastingsin taistelussa johti siihen, että maa siirtyi heidän valtaansa.

Normannivalloitus oli käänteentekevä hetki Englannin historiassa. Se yhdisti englantilaiset ranskalaisen ylimystön kautta tiukemmin manner-Eurooppaan, ja skandinaavien suhteellinen vaikutus pieneni. Se vaikutti maan kieleen ja hallintojärjestelmään. Normannivalloituksesta alkoi myös lähes tuhat vuotta kestänyt kilpailu ja vihanpito Ranskan kanssa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normannien lähtöpaikkaan, Normandiaan, oli maihinnousua edeltävinä vuosina tullut runsaasti viikinkejä. Vuonna 911 Ranskan kuningas antoi viikinkipäällikkö Rollolle luvan asettua maan pohjoisosaan, sillä ajatuksella että he suojaisivat Ranskaa muiden viikinkien hyökkäyksiltä. Tämä onnistui, ja alueen asukkaita sanottiin normanneiksi, pohjoisen miehiksi. Normannit hylkäsivät skandinaavisen muinaisuskon ja kääntyivät kristinuskoon, ja omaksuivat ympäristön kielen.

Tammikuussa 1066 Vilhelm Valloittajan lapsettoman serkun, Edvard Tunnustajan kuoltua Vilhelm vaati Englannin kruunua itselleen. Tämä perustui siihen, että Edvard oli mahdollisesti luvannut kruunun hänelle vieraillessaan Vilhelmin luona vuonna 1052 sekä Haraldin vannomaan valaan. Kuninkaaksi kuitenkin kruunattiin Harald Godwininpoika.

Maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilhelm alkoi koota armeijaa Englantiin hyökkäämistä varten. Hän sai toiminnalleen paavi Aleksanteri II:n ja Henrik IV:n tuen. Normannijoukkojen vahvuus oli noin 600 laivaa ja 7 000 miestä. Vilhelm sai armeijansa kasaan elokuussa. Hän nousi maihin Sussexissa 28. syyskuuta, ja rakennutti heti tukikohdakseen puisen paaluvarustuksen lähelle Hastingsia. Harald oli juuri taistelemassa pohjoisessa ja lyönyt Stamfordin sillan taistelussa toisen vihollisen, Norjan kuninkaan Harald Ankaran, jota Haraldin veli Tostig oli tukenut. Harald marssi oikopäätä Hastingsiin.

Hastingsin taistelu käytiin 14. lokakuuta. Harald sai surmansa, samoin hänen veljensä, ja anglosaksien armeija pakeni. Jäljelle jääneet jaarlit ja arkkipiispat lietsoivat vastarintaa, witenagemot julisti Edgar Athelingin kuninkaaksi. Edgar antautui Vilhelmille marraskuun lopussa tai joulukuun alussa mutta joulupäivänä 1066 Vilhelm kruunattiin Englannin kuninkaaksi Westminster Abbeyssä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The History of the Norman Conquest Osprey Publishing. Viitattu 30.12.2012.