Hastingsin taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
 |
|||||||||||||||||
| Hastingsin taistelu | |||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Päivämäärä | 14. lokakuuta 1066 | ||||||||||||||||
| Paikka | Hastings | ||||||||||||||||
| Lopputulos | normannien täydellinen voitto | ||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||
Hastingsin taistelu käytiin 14. lokakuuta 1066 Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan ja normannien herttuan Vilhelm Valloittajan välillä. Normannit voittivat. Taistelu käytiin lähellä Hastingsin kaupunkia suoalueen reunustamalla mäellä, jonka huipulla kasvoi perimätiedon mukaan omenapuu.
Haraldin joukot koostuivat pääasiassa nostoväestä, joka oli koottu nopeasti lähiseudulta ja lähes vailla kunnon aseistusta. Vain viikkoa aiemmin Harald oli kukistanut maahan tunkeutuneet viikingit kovin tappioin Stamfordin sillan taistelussa, ja hänen joukkonsa oli väsynyt ja huvennut. Sotajoukon runko koostui Haraldin henkilökohtaisista sotilaista, jotka olivat hyvin koulutettuja ja aseistettuja jalkamiehiä.
Vilhelmillä taas oli paljon ratsuväkeä ja jousimiehiä, jotka toivat hänelle suuren edun taistelussa. Joidenkin teorioiden mukaan Vilhelmin mukanaan tuomista "venekunnista" muodostettiin Britannian ensimmäinen ritarilaitos, joiden varaan vuosisatoja kestänyt feodaaliyhteiskunta rakentui. Paavi oli siunannut Vilhelmin sotaretken, jonka seurauksena sotajoukossa oli myös hengenveljiä, jotka taistelivat ryhmysauvoin, koska munkeilta oli kielletty verenvuodatus. Haraldin etuna oli puolustusasema mäellä, jonka hänen miehensä olivat osittain linnoittaneet. Sinne Vilhelmin ratsuväkijoukkojen oli vaikea hyökätä. Sen lisäksi soinen maasto kukkulan ympärillä vaikeutti hyökkäämistä.
Sisällysluettelo |
Taistelutapahtumat [muokkaa]
Aamulla 14. lokakuuta Vilhelm joukkoineen marssi kohti englantilaisten asemia. Englantilaisten puolustusrintama oli noin kilometrin mittainen ja sivustojen suojana jyrkät rinteet. Haraldin raskaimmin aseistetut joukot olivat eturintamassa, heidän takanaan oli nostoväki. Puoli kymmenen maissa Vilhelmin torvensoittajat puhalsivat hyökkäysmerkin. Nuolia satoi englantilaisten niskaan ja normannien raskas jalkaväki ja ratsuväki lähtivät liikkeelle.
Normanneille taistelu oli raskas, sillä heillä oli vastassaan ylämäki. Puolustavat englantilaiset iskivät tapparoillaan hevosia ja surmasivat maahan pudonneet ratsastajat. Pakokauhu oli vallata koko normanniarmeijan. Tarinan mukaan Vilhelm valoi joukkoihinsa rohkeutta paljastamalla kasvonsa huutaen: "Katsokaa minua tarkasti. Olen yhä hengissä ja Jumalan armosta minusta tulee vielä voittaja." Pian tämän jälkeen normannien ratsuritarit saartoivat ja tuhosivat ne englantilaisjoukot, jotka olivat tehneet murron vasempaan sivustaan. Englantilaisten sivustoja komentaneet Haraldin veljet kaatuivat.
Taistelu jatkui koko iltapäivän. Vilhelm houkutteli englantilaisten nostoväkeä irti puolustusasemista rinteen alapuolelle lavastamalla joukkojensa pakokauhutilanteita. Silti Haraldin raskaat joukot pysyivät asemissaan ja torjuivat normannien hyökkäykset. Illan hämärtäessä Harald haavoittui, tarun mukaan kasvoihin osuneesta nuolesta. Nähdessään kuninkaansa kaatuvan englantilaiset menettivät taistelutahtonsa ja normannien jälleen hyökätessä englantilaisten armeijan pääosa pakeni kentältä. Vilhelm oli voittanut.
Taistelun jälkeen [muokkaa]
Kesti joitakin vuosia, ennen kuin koko Englanti oli normannien vallassa. Voitettuaan Hastingsissa Vilhelm pystytti tarinan mukaan telttansa paikkaan, jossa taistelu oli ollut kiivainta syöden tukevan aterian välittämättä ympärillä olevista ruumiista. Hän antoi sotilaidensa levätä muutaman päivän. Kun hän taas ryhtyi etenemään, hän ei yrittänyt hyökätä suoraan Lontooseen, koska pelkäsi kaupungin vahvaa puolustusta. Tästä syystä hän valitsi kiertotien Kentin, Pohjois-Hampshiren ja Berkshiren kautta Thamesin yli Wallingfordissa. Englantilaiset murskattiin. Vilhelm kruunattiin joulupäivänä 1066 Lontoon Westminster Abbeyssä.
Tämän jälkeen englantilaiset antautuivat usein vastarinnatta, mutta silti heitä vastaan taisteltiin Northumbriassa, Walesin rajoilla ja Kentissä vuoteen 1068 asti, jolloin myös Exeter ja York kukistuivat. Levottomuudet olivat erityisen kiivaita pohjoisessa, jossa tanskalaiset lähettivät joukkoja englantilaisten tueksi. Vilhelm ratkaisi ongelman hävittämällä Yorkista Durhamiin ulottuvan alueen. Vuoteen 1072 mennessä Vilhem oli joukkoineen vallannut koko Englannin.
Valloitus muutti Englantia merkittävästi. 1085 Vilhelm antoi laatia Domesday Book -nimisen maakirjan uuden kuningaskuntansa maanomistajista ja heidän omaisuudestaan. Sen avulla hän sai tarkan kuvan siitä, miten paljon miltäkin alueelta oli odotettavissa veroja ja sotilaita. Hänen ongelmanaan oli maanherrojen ja viljelijöiden välinen "kielimuuri" (maanherrat puhuivat ranskaa ja kansa vanhaa anglosaksista kieltä). Näiden kielten yhteisvaikutuksesta kehittyi vähitellen nykyinen englanti. Vilhelm uudisti keskushallinnon ja solmi entistä läheisemmät suhteet manner-Eurooppaan. Hastingsin taistelun muutokset ovat siis yhä merkittävät.
Vilhelm rakennutti kappelin taistelun kukkulalle. Alttari pystytettiin kuulemma siihen, mihin Harald kuoli.
Lähteet [muokkaa]
- "Battlefields of England", kirjoittanut A.H.Burne.
- Valitut Palat:"Ratkaisun hetket" 1995
Katso myös [muokkaa]
