Mel Gibson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mel Gibson
Gibson Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2011
Gibson Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2011
Syntymäaika 3. tammikuuta 1956 (ikä 58)
Syntymäpaikka Peekskill, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1976-
Oikea nimi Mel Colm-Cille Gerard Gibson
Ammatti näyttelijä, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Puoliso Robyn Moore Gibson (1980-2011)
Merkittävät roolit Mad Max
Tappava ase
Braveheart – taipumaton
Patriot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mel Colm-Cille Gerard Gibson (s. 3. tammikuuta 1956 Peekskill, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja ja -tuottaja. Hän syntyi New Yorkin Peekskillissä vuonna 1956 ja muutti vanhempiensa mukana Australiaan kaksitoistavuotiaana jossa hän aloitti näyttelijänopinnot. Gibson teki läpimurtonsa vuoden 1979 elokuvassa Mad Max, jonka kahdessa jatko-osassa hän myös uusi roolinsa Max Rockatanskyna. Vuoden 1987 Tappava ase, jossa hän esitti Los Angelesin poliisin etsivä Martin Riggsiä, teki Gibsonista kansainvälisen elokuvatähden.

Gibsonin tunnetuimpia elokuvia Mad Maxin ja Tappavan aseen ohella ovat muun muassa Skotlannin vapaustaistelua käsittelevä Braveheart – taipumaton, Jeesuksen 12 viimeisestä elintunnista kertova The Passion of the Christ sekä Disneyn Oscar-palkittu piirroselokuva Pocahontas jossa Gibson oli ääniroolissa. Ohjaajana Gibson on toiminut muun muassa elokuvissa Kasvoton mies ja Braveheart – taipumaton, joissa hän esitti myös pääosaa. Viimeisimpänä mainitusta elokuvasta hänet palkittiin myös parhaan ohjaajan Oscar- ja Golden Globe-palkinnoilla.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibson on australialaisen äidin ja yhdysvaltalaisen isän kuudes lapsi (perheessä oli yhteensä 11 lasta). Gibsonin perhe muutti Australiaan 1968 Melin ollessa 12-vuotias. Isä Hutton Gibson sanoo voittaneensa runsaasti rahaa Jeopardy!-tietokilpailussa ja vieneensä perheensä Australiaan suojellakseen näitä joutumasta Vietnamin sotaan ja yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa nousevan moraalittomuuden vuoksi. Mel Gibson piti aina Yhdysvaltain kansalaisuutensa.

Hän valmistui National Institute of Dramatic Artista Sydneysta 1977 ja aloitti uransa australialaisissa televisiosarjoissa. Elokuvauransa hän aloitti George Millerin Mad Maxissa, josta tuli myöhemmin kulttiklassikko ja se sai myös jatko-osat Mad Max 2 – asfalttisoturi ja Mad Max – ukkosmyrsky. Yhdysvalloissa hän aloitti uransa 1984 elokuvassa Bounty – kapina laivalla Anthony Hopkinsin kanssa. Elokuva oli taloudellisesti epäonnistunut, ja Gibson kärsi tuolloin alkoholismista.

Vuonna 1987 ensi-iltansa saaneessa toimintaelokuvassa Tappava ase Gibson näytteli Vietnamin sodan veteraania ja Los Angelesin poliisin rikosetsivä Martin Riggsiä joka saa siirron yksikkönsä murharyhmään ja saa parikseen 50-vuotiaan perheenisä Roger Murtaugh'n, jota elokuvassa näyttelee Danny Glover. Tappava ase oli yksi julkaisuvuotensa tuottoisimmista elokuvista ja teki Gibsonista kansainvälisen elokuvatähden.[1] Tappava ase sai jatkokseen myös kolme uutta elokuvaa; Tappava ase 2 (1989), Tappava ase 3 (1992) ja Tappava ase 4 (1998). Elokuvasarjan viidennen osan tuottamisesta on liikkunut lukuisia huhuja, mutta Gibson on kieltäytynyt palaamasta enää rooliinsa uuden elokuvan merkeissä.[2]

Vuonna 1989 Gibsonille tarjottiin sarjakuvahahmo Batmanin roolia Tim Burtonin ohjaamaan Batman-elokuvaan,[3] jonka toiseksi tähdeksi oli kiinnitetty jo elokuvan konna Jokeria näytellyt Jack Nicholson. Gibson kieltäytyi, ja roolia tarjottiin sittemmin muun muassa Alec Baldwinille, Tom Cruiselle ja Bruce Willisille ennen kuin Michael Keaton palkattiin päärooliin Nicholsonin rinnalle.[4]

Vuonna 1990 Gibson esiintyi kolmessa eri elokuvassa; ristiriitaisen vastaanoton saaneessa mutta menestyksekkääksi julkaisuksi teatterilevityksessä osoittautuneessa toimintakomediaelokuvassa Kuin lintu langalla, Robert Downey Jr.:n kanssa tähdittämässään komediaelokuvassa Air America ja draamaelokuvassa Hamlet. Kriitikoiden ja yleisön keskuudessa menestyksekkäimmän vastaanoton Gibsonin elokuvista sai Hamlet, joka oli muun muassa ehdolla kahteen Oscar-palkintoon.[5]

Gibson teki ensimmäisen kokeilunsa ohjaajana vuoden 1993 draamaelokuvassa Kasvoton mies.[6] Gibson suunnitteli alun perin ainoastaan ohjaavansa elokuvan, mutta päätti näytellä myös elokuvan pääosaa koska ei löytänyt rooliin ohjaajan näkökulmastaan riittävän hyvää näyttelijää.[6] Gibsonin rinnalla elokuvan toisena päätähtenä näytelleelle Nick Stahlille aukeni elokuvan menestymisen myötä ura näyttelijänä ja Stahl oli roolistaan ehdolla myös Young Artist -palkintoon vuonna 1994.[7]

Vuoden 1995 kesällä ensi-iltansa saanut Braveheart – taipumaton on kenties Gibsonin uran tunnetuin ja arvostetuin elokuva. Hän ohjasi, tuotti ja tähditti elokuvan ja saavutti sekä parhaan ohjaajan Oscar- että Golden Globe-palkinnon. Braveheart – taipumaton oli ehdolla yhteensä kymmeneen Oscar-palkintoon ja se oli julkaisuvuotensa tuottoisimpia elokuvia ympäri maailman lujittaen Gibsonin asemaa elokuvamaailman kärkinimistössä. Gibsonin suunnitelmiin kuului jälleen olla ainoastaan elokuvan ohjaajana ja tuottajana koska hän koki olevansa liian iäkäs esittääkseen pääosaa.[8] Hän halusi Jason Patricin näyttelevän elokuvan pääosan kunnes päätyi itse myös näyttelemään elokuvassa ohjaajan ja tuottajan roolinsa ohella.[8] Vuonna 1995 hän toimi myös John Smithin ääninäyttelijänä Disneyn piirroselokuvassa Pocahontas, joka palkittiin kahdella Oscar-palkinnolla. Gibsonille tarjottiin myös toista kertaa urallaan pestiä Batman-elokuvasarjaan, tällä kertaa Batman-konna Kaksinaaman rooliin elokuvaan Batman Forever. Gibson pyrittiin hankkimaan myös James Bondin osaan elokuvaan 007 ja kultainen silmä mutta tuolloin etenkin Braveheartin tiukan työstämisaikataulun vuoksi kiireinen Gibson kieltäytyi molemmista tarjouksista.[3] Hänen sijastaan Batman Foreveriin Kaksinaaman rooliin valittiin Tommy Lee Jones ja James Bondin näyttelijäksi Pierce Brosnan.

Vuosituhannen vaihteessa Gibson esiintyi muun muassa elokuvassa Mitä nainen haluaa ja teki jälleen ääniroolin esiintymällä animaatioelokuvassa Kananlento.

Vuonna 2004 ensi-iltansa saanut The Passion of the Christ perustuu Jeesuksen elämän kahteentoista viimeiseen tuntiin. Elokuvan dialogi on arameaksi, hepreaksi ja latinaksi. Yhdysvaltalainen Anti-Defamation League huolestui elokuvan juutalaisvastaisuudesta ja pyysi häntä konsultoimaan asiantuntijoita elokuvan teossa.[9] Elokuva oli valtaisa menestys, saaden kolme Oscar-ehdokkuutta ja tuottaen 611 miljoonaa dollaria lipputuloja.

Gibsonin seuraava historiallinen elokuva oli vuonna 2006 ensi-iltansa saanut Apocalypto. Elokuva sijoittuu Väli-Amerikkaan ennen espanjalaisvalloitusta Maya-valtakunnan taantumisen aikoihin. Elokuvan dialogi on Jukatanin mayaa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mel Gibson avioitui Robyn Mooren kanssa 7. kesäkuuta 1980. Pariskunnalla on seitsemän yhteistä lasta: Hannah (s. 1980), kaksoset Edward ja Christian (s. 1982), Willie (s. 1985), Louis (s. 1988), Milo (s. 1990) ja Tommy (s. 1999). Gibson on katolilainen. Hänen vaimonsa on anglikaani. Robyn Moore haki avioeroa Gibsonista huhtikuussa 2009 kolmen vuoden asumuseron jälkeen. [10]

Gibson erosi edellisen naisystävänsä Oksana Grigorievan kanssa huhtikuussa 2010. Heillä on yhteinen tytär, Lucia (s. 30. lokakuuta 2009) [11], jonka huoltajuudesta he nyt taistelevat.[12] Entinen naisystävä syyttää Gibsonia pahoinpitelystä.

Gibson tuomitsi 2004 kantasolututkimuksen ja ihmissikiöiden kloonaamisen ja tuhoamisen. Maaliskuussa 2005 hän vetosi Terri Schiavon puolesta. Hän myös kannattaa kuolemanrangaistusta.lähde?

Gibson liittyi monien muiden Hollywoodin tähtien kanssa vastustamaan Irakin sotaa ja on ylistänyt Michael Moorea ja tämän Fahrenheit 9/11 -elokuvaan. Gibsonin Icon Productionsin piti alun perin tuottaa elokuva, mutta hän luopui siitä viime hetkellä ja myi oikeudet Miramax Filmsille. Mooren mukaan huippurepublikaanit painostivat Gibsonia luopumaan elokuvasta.

28. heinäkuuta 2006 Gibson pidätettiin epäiltynä rattijuopumuksesta (1,2 promillea) Kaliforniassa. Vuotaneen poliisin raportin mukaan hän oli yhteistyöhaluton, uhkasi viranomaisia ja lausui juutalaisvastaisia ja muita kommentteja poliiseja kohtaan. Hän sanoi muun muassa juutalaisten olevan vastuussa kaikista sodista maailmassa, kehui naispoliisin rintoja ja yritti virtsata lattialle. Varsinkin juutalaisvastaisista kommenteista nousseen kohun jälkeen Gibson on tehnyt kaksi julkista anteeksipyyntöä.

Gibsonilla on synnynnäinen epämuodostuma, ”hevosenkenkämunuainen”, jossa munuaiset ovat liittyneet yhteen niin, että ne muodostavat hevosenkenkää muistuttavan kuvion.[13]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1977 Summer City Summer City Scollop
1979 Mad Max Mad Max Max
Tim – erilainen rakkaustarina Tima Tim Melville
1981 Mad Max 2 – asfalttisoturi Mad Max 2 Max Rockatansky
Gallipoli Gallipoli Frank Dunne
1982 Rakkaus veitsenterällä The Year of Living Dangerously Guy Hamilton
Operaatio Henkiinjäänyt Attack Force Z P.G. (Paul) Kelly
1984 Bounty – kapina laivalla Bounty Fletcher Christian
Kun joki tulvii The River Tom Garvey
Mrs. Soffel Mrs. Soffel Ed Biddle
1985 Mad Max – ukkosmyrsky Mad Max Beyond Thunderdome Max Rockatansky
1987 Tappava ase Lethal Weapon Martin Riggs
1988 Tequila Sunrise – vaarallinen sekoitus Tequila Sunrise Dale ”Mac” McKussic
1989 Tappava ase 2 Lethal Weapon 2 Martin Riggs
1990 Kuin lintu langalla Bird on a Wire Rick Jarmin
Air America Air America Gene
Hamlet Hamlet Hamlet
1992 Tappava ase 3 Lethal Weapon 3 Martin Riggs
Ikuisesti nuori Forever Young Daniel McCormick
1993 Kasvoton mies Sucker Punch Justin McLeod
1994 Maverick Maverick Bret Maverick
1995 Braveheart – taipumaton Braveheart William Wallace
Pocahontas Pocahontas John Smith (ääni)
1996 Ransom – lunnaat Ransom Tom Mullen
1997 Salaliittoteoria Conspiracy Theory Jerry Fletcher
1998 Tappava ase 4 Lethal Weapon 4 Martin Riggs
1999 Payback – tilinteko Payback Porter
2000 The Million Dollar Hotel The Million Dollar Hotel Skinner
Kananlento Chicken Run Rocky (ääni)
Patriot Patriot Benjamin Martin
Mitä nainen haluaa What Women Want Nick Marshall
2002 Olimme sotilaita We Were Soldiers Hal Moore
Signs Signs Graham Hess
2003 Laulava salapoliisi The Singing Detective Gibbon
2010 Pimeyden ytimessä Edge of Darkness Thomas Craven
2011 Majava The Beaver Walter Black
2012 Get the Gringo Get the Gringo Driver
2013 Machete Kills Machete Kills Luther Voz

Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adler, Shawn: From 'Mad Max' To His Infamous Rant: Mel Gibson's Highs And Lows 7.12.2006. Music Television. Viitattu 19.5.2013. (englanniksi)
  2. Skipper, Ben: Mel Gibson debunks Lethal Weapon 5 rumours and hints at remake 16.8.2012. Yahoo! UK. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  3. a b Mel Gibson Biography The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  4. Batman (1989) Trivia The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  5. Hamlet (1990) Awards The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  6. a b The Man Without a Face (1993) Trivia The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  7. The Man Without a Face (1993) Awards The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  8. a b Braveheart (1995) Trivia The Internet Movie Database. Viitattu 20.5.2013. (englanniksi)
  9. ADL and Mel Gibson's "The Passion of the Christ"[1]
  10. Mel Gibson's Wife Files for Divorce
  11. Confirmed: Mel Gibson's a Dad – for the Eighth Time 2. marraskuuta 2009, People.com
  12. Mel Gibsonin ura vaakalaudalla
  13. http://www.quotemonk.com/authors/mel-gibson/biography-profile.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mel Gibson.