Alec Baldwin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alec Baldwin
Alec Baldwin vuonna 2010.
Alec Baldwin vuonna 2010.
Syntymäaika 3. huhtikuuta 1958 (ikä 56)
Syntymäpaikka Massapequa, Nassaun piirikunta, Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Aktiivisena 1987–
Oikea nimi Alexander Rae Baldwin III
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Alec Baldwin (oikealta nimeltään Alexander Rae Baldwin III, s. 3. huhtikuuta 1958) on yhdysvaltalainen näyttelijä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alec Baldwin syntyi ja varttui Massapequassa, joka sijaitsee Nassaun piirikunnassa, Long Islandilla, New Yorkin osavaltiossa. Hänen vanhempansa ovat Alexander Baldwin Jr. (1927–1983[1]) ja Carol Baldwin. Hänellä on viisi sisarusta: kolme veljeä ja kaksi sisarta. Alec Baldwinin tavoin myös hänen nuoremmat veljensä Daniel, Stephen ja William ovat näyttelijöitä.[2]

Valmistuttuaan Alfred G. Berner High Schoolista Baldwin aloitti yliopisto-opinnot George Washingtonin yliopistossa vuonna 1976. Vuonna 1979 hän siirtyi opiskelemaan näyttelemistä New Yorkin yliopistoon. Baldwin suoritti Bachelor of Fine Arts -tutkinnon 1990-luvulla.[3]

Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva- ja televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen elokuvauraansa Baldwin esiintyi 1980-luvun alussa televisiossa, muun muassa saippuasarjoissa The Doctors ja Knots Landing. Ensimmäisenä ensi-iltansa saanut teatterielokuva, jossa hän esiintyy, on Amos Kollekin ohjaama Forever, Lulu vuodelta 1987. Vuosikymmenen kahtena viimeisenä vuonna ilmestyi kuusi teatterielokuvaa, joissa Baldwin näytteli. Kaupallisesti menestyivät parhaiten Tim Burtonin Beetlejuice, jossa Baldwin esittää Adam Maitlandin roolin, ja Mike Nicholsin Working Girl – tieni huipulle (Working Girl), jossa hän esittää Mick Dugania.

Vuonna 1990 Baldwin esitti Jack Ryania ensimmäisessä Tom Clancyn kirjoihin perustuvassa elokuvassa Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October). Elokuva on Baldwinin uran ensimmäinen yli sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria teatterikierroksellaan tuottanut elokuva. Jack Ryan -elokuvia on tehty myöhemmin kolme, joista kahdessa ensimmäisessä pääroolia esittää Harrison Ford ja viimeisimmässä Ben Affleck.

Baldwin on ollut kerran ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi, kategoriassa paras miessivuosa roolistaan Shelly Kaplow'na Wayne Kramerin elokuvassa The Cooler. Golden Globen saajaksi hän on ollut ehdolla yksitoista kertaa, seitsemästi kategoriassa paras miespääosa televisiosarjassa – musikaali tai komedia, kahdesti kategoriassa paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa (televisioelokuvasta Viettelysten vaunu ja minisarjasta Nuremberg) ja kerran kategorioissa paras miessivuosa televisiosarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa (puolustusministeri Robert McNamaran roolista televisioelokuvassa Path to War) ja paras miessivuosa elokuvassa (The Cooler). Hän on saanut Golden Globen kolmesti, vuosina 2007, 2009 ja 2010 Jack Donaghyn roolista NBC:n komediasarjassa 30 Rock, jota tehtiin seitsemän tuotantokautta vuosina 2006–2013. Hänelle on myönnetty samasta roolista myös kaksi Emmy-palkintoa.

Mainittujen lisäksi muita elokuvia, joissa Baldwin on näytellyt, ovat muun muassa Pearl Harbor vuodelta 2001 (roolihenkilönä Jimmy Doolittle) sekä Martin Scorsesen ohjaamat Lentäjä (The Aviator, 2004), jossa hän esitti Juan Trippeä, ja The Departed, jossa hän esitti George Ellerbyn roolia.

Baldwin on yksi neljästä näyttelijästä, jotka ovat toimineet yli kymmenen kertaa Saturday Night Live -sketsiohjelman juontajana. Baldwin on juontanut ohjelmaa useammin kuin kukaan muu, 16 kertaa, yhden jakson enemmän kuin aiempi ennätyksen haltija Steve Martin.[4] Maaliskuussa 2010 Baldwin ja Martin juonsivat yhdessä Oscar-gaalan.[5] Saturday Night Liven lisäksi Baldwin on vieraillut muun muassa sarjoissa Will & Grace, josta oli ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi, ja Frendit.[6][7]

Teatteriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baldwin on esiintynyt myös usein teatterinäyttämöllä. Vuonna 1992 hän sai Tony-ehdokkuuden suorituksestaan Stanley Kowalskina Broadway-versiossa Tennessee Williamsin näytelmästä Viettelyksen vaunu. Vuonna 1995 hän esiintyi samaan näytelmään perustuvassa televisioelokuvassa ja sai Golden Globe- ja Emmy-ehdokkuuden. Broadway-debyyttinsä Baldwin teki vuonna 1986 Joe Orton -näytelmässä Loot[8]. Muita Broadway-näytelmiä, joissa hän on esiintynyt ovat muun muassa Ortonin Entertaining Mr. Sloan, Caryl Churchillin Serious Money ja Ben Hechtin ja Charles MacArthurin Twentieth Century.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baldwin oli naimisissa näyttelijä Kim Basingerin kanssa vuodesta 1993 vuoteen 2002 saakka. Heillä on yksi yhteinen lapsi, vuonna 1995 syntynyt tytär Ireland. Baldwinin ja Basingerin ero ja kiista heidän lapsensa huoltajuudesta saivat paljon julkisuutta.[9][10] Kesäkuussa 2012 Baldwin avioitui joogaohjaaja Hilaria Thomasin kanssa.[11]

Baldwin on poliittiselta kannaltaan demokraatti. Hän on ottanut julkisuudessa aktiivisesti kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin ja hänen on myös usein huhuttu harkitsevan pyrkimistä poliittiseen virkaan.[12][13]

Baldwin on maailman kuuluisimpia vegaaneja ja hän on ollut näkyvä hahmo monissa PETAn (People for the Ethical Treatment of Animals) kampanjoissa.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sweet Revenge (1984)
  • Love on the Run (1985)
  • Dress Gray (1986)
  • The Alamo: Thirteen Days to Glory (1987)
  • Forever, Lulu (1987)
  • Vauva tulossa (She's Having a Baby, 1988)
  • Beetlejuice (1988)
  • Gangsterin heila (Married to the Mob, 1988)
  • Working Girl – tieni huipulle (Working Girl, 1988)
  • Talk Radio (1988)
  • Great Balls of Fire! (1989)
  • Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October, 1990)
  • Miami Blues (1990)
  • Alice (1990)
  • Blondi joka aina sanoi tahdon (The Marrying Man, 1991)
  • Riitasointu (1992)
  • Myyntitykit (Glengarry Glen Ross, 1992)
  • Petos mielessä (Malice, 1993)
  • Pakotie (The Getaway, 1994)
  • Kova paikka: Shadow (The Shadow, 1994)
  • Viettelysten vaunu (A Streetcar Named Desire, 1995)
  • Two Bits (1995) (kertojaääni)
  • Naarasleijona (The Juror, 1996)
  • Taivaan vangit (Heaven's Prisoners, 1996)
  • Menneisyyden aaveet (Ghosts of Mississippi, 1996)
  • Looking for Richard (1996)
  • Reunalla (The Edge, 1997)
  • Varkaiden kesken (Thick as Thieves, 1998)
  • Salasana: Mercury (Mercury Rising, 1998)
  • Tunnustus (The Confession, 1999)
  • Notting Hill (1999)
  • Scout's Honor (1999)
  • Elämää oppimassa (Outside Providence, 1999)
  • Thomas and the Magic Railroad, 2000)
  • State & Main – tienristeyksessä (State and Main, 2000)
  • The Devil and Daniel Webster (2001)
  • Pearl Harbor (2001)
  • Kuin kissat ja koirat (Cats & Dogs, 2001) (ääni)
  • Final Fantasy: The Spirits Within (2001) (ääni)
  • Royal Tenenbaumit (The Royal Tenenbaums, 2001) (kertojaääni)
  • Frendit (8. tuotantokausi, jakso "Teelehdet" (2001)
  • Path to War (2002)
  • The Cooler (2003)
  • Mies ilman identiteettiä (Second Nature, 2003)
  • Katti (Cat in the Hat, 2003)
  • Dreams & Giants (2003)
  • The Devil and Daniel Webster (2004)
  • Polly tuli kuvioihin (Along Came Polly, 2004)
  • The Fairly OddParents in: Channel Chasers (2004) (ääni)
  • The Last Shot (2004)
  • Paavo Pesusieni – elokuva (The SpongeBob SquarePants Movie, 2004) (ääni)
  • Lentäjä (The Aviator, 2004)
  • Elizabethtown (2005)
  • Taalat taskuun, Dick & Jane (Fun with Dick and Jane, 2005)
  • Minin eka kerta (Mini's First Time) 2006)
  • The Departed (2006)
  • The Good Shepherd (2006)
  • Brooklyn Rules (2007)
  • Suburban Girl (2007)
  • Lymelife (2008)
  • Tyttösi sun ja mun (My Best Friend's Girl, 2008)
  • Madagascar 2 (Madagascar: Escape 2 Africa, 2008) (ääni)
  • Sisareni puolesta (My Sister's Keeper, 2009)
  • Pientä säätöä (It´s Complicated, 2009)
  • Hick (2011)
  • To Rome with Love (2012)
  • Rock of Ages (2012)
  • AmeriQua (2012)
  • Blue Jasmine (2013)
  • Still Alice (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baldwin, Alec: Remembering My Father The Huffington Post. 20.6.2009. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  2. Alec Baldwin The Huffington Post. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  3. EVENT: Rochester Hosts "An Evening with Alec Baldwin" rochester.edu. 9.3.2001. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  4. Stelter, Brian: Alec Baldwin Sets Record Hosting ‘SNL’ NYTimes.com. 25.9.2011. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  5. Harper, Rebecca: Friendly 'SNL' Rivals: Alec Baldwin vs. Steve Martin (Tallenne sivusta Internet Archivessa) Yahoo! TV. 13.11.2009. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  6. Gates, Anita: An Emmy Surprise for 'Will & Grace' NYTimes.com. 20.7.2005. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  7. Morrison, Nick: Top 5: Friends Cameos The Tab Cambridge. 1.11.2011. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  8. Propst, Andy: Alec Baldwin to Be Honored at Boulder International Film Festival TheaterMania.com. 12.1.2010. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  9. Alec Baldwin resurrects Basinger custody battle (Tallenne sivusta sivustolla Archive.is) Yahoo! Movies. 8.8.2008. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  10. Gray, Keturah: Alec Baldwin on Divorce, Children and Reconciliation ABC News. 19.9.2008. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  11. Woletz, Bob: Hilaria Thomas and Alec Baldwin NYTimes.com. 1.7.2012. Viitattu 1.4.2013. (englanniksi)
  12. Alec Baldwin calls a truce thenational.ae. 1.1.2010. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  13. Chatterjee, Syantani: At 50, Alec Baldwin ponders political career reuters.com. 8.5.2008. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]