Arthur Schnitzler

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arthur Schnitzler
Arthur Schnitzler vuonna 1912.
Arthur Schnitzler vuonna 1912.
Syntynyt 15. toukokuuta 1862
Wien
Kuollut 21. lokakuuta 1931
Wien
Ammatit lääkäri, kirjailija
Kansallisuus Itävalta
Äidinkieli saksa
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arthur Schnitzler [šnitsler] (15. toukokuuta 1862 Wien21. lokakuuta 1931 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, ammatiltaan lääkäri. Hän kuuluu wieniläisen impressionismin keskeisimpiin edustajiin.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Schnitzler syntyi vuonna 1862 juutalaisen lääkärin Johann Schnitzlerin (1835–1893) perheeseen. Hän opiskeli kymnaasissa, suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1879 ja valmistui lääketieteen tohtoriksi Wienin yliopistosta vuonna 1885. Hän työskenteli lääkärinä mutta toimi samalla kirjailijana ja julkaisi kirjoituksia ja runoja eri lehdissä samoin kuin tieteellisiä kirja-arvosteluja. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat mm. Hugo von Hofmannsthal, Richard Beer-Hofmann, Felix Salten ja Sigmund Freud.

Isänsä kuoleman jälkeen Schnitzler perusti vuonna 1893 oman lääkärinvastaanottonsa. Hän avioitui vuonna 1903 näyttelijä Olga Gussmanin kanssa, kun heidän poikansa Henrich oli jo yksivuotias. Myöhemmin heille syntyi tytär Lili. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1921, ja tytär teki itsemurhan vuonna 1928. Schnitzler kuoli aivoverenvuotoon Wienissä vuonna 1931.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schnitzlerin patsas Türkenschanzin puistossa Wienissä.

Arthur Schnitzlerin kaunokirjallinen tuotanto sisältää näytelmiä ja kertomuksia, joissa päähenkilöiden psykologia on keskeisessä asemassa. Hän oli kiinnostunut psykoanalyysista ja tarkastelee sen avulla henkilöidensä viettielämää. Samalla hän kuvaa hienostuneesti kevytmielistä, dekadenttia suurkaupunkimiljöötä – vuosisadanvaihteen Wieniä – ja sen vaikutuksia ihmisiin. Henkilöt edustavat usein ylempää keskiluokkaa: upseereja ja lääkäreitä, taiteilijoita ja lehtimiehiä, näyttelijöitä ja keikareita. Hän arvostelee teoksissaan keisarillisen Itävallan moraalista tilaa ja nostaa esiin tabuja, jotka porvarillinen yhteiskunta oli torjunut: seksuaalisuus, kuolema, juutalaisvastaisuus. Yhteiskunnan luonne ilmenee henkilöiden sisäisessä monologissa, jonka Schnitzler toi saksankieliseen kirjallisuuteen novellissaan "Lieutenant Gustl" (1900). Hän piti myös yksityiskohtaista päiväkirjaa, joka julkaistiin postuumisti vasta vuonna 1981.

Schnitzlerin teoksia on sovitettu elokuviksi. Ensimmäinen filmatisointi tehtiin jo vuonna 1914 (Liebelei), ja tunnetut ohjaajat ovat hyödyntäneet hänen tuotantoaan: Max Ophüls (Liebelei 1933, Der Reigen 1950), Stanley Kubrick (Eyes Wide Shut 1999).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sterben (novelli, 1892)
  • Blumen (novelli, 1894)
  • Ein Abschied (novelli, 1896)
  • Die Frau des Weisen (novelli, 1897)
  • Der Ehrentag (novelli, 1897)
  • Die Toten schweigen (novelli, 1897)
  • Frau Berta Garlan (romaani, 1900)
  • Leutnant Gustl (novelli, 1900)
  • Der blinde Geronimo und sein Bruder (novelli, 1900)
  • Andreas Thameyers letzter Brief (novelli, 1902)
  • Die griechische Tänzerin (novelli, 1902)
  • Das Schicksal des Freiherrn von Leisenbohg (kertomus, 1903)
  • Die Fremde (kertomus, 1903)
  • Die Weissagung (kertomus, 1904)
  • Das neue Lied (kertomus, 1905)
  • Der Tod des Junggesellen (kertomus, 1907)
  • Der tote Gabriel (kertomus, 1908)
  • Der Weg ins Freie (romaani, 1908)
  • Das Tagebuch der Redegonda (kertomus, 1909)
  • Der Mörder (kertomus, 1910)
  • Die dreifache Warnung (kertomus, 1911)
  • Die Hirtenflöte (kertomus, 1911)
  • Frau Beate und ihr Sohn (kertomus, 1913)
  • Doktor Gräsler, Badearzt (kertomus, 1917)
  • Casanovas Heimfahrt (novelli, 1917)
  • Fräulein Else (novelli, 1924)
  • Die Frau des Richters (kertomus, 1925)
  • Traumnovelle (novelli, 1926)
  • Spiel im Morgengrauen (novelli, 1926/27)
  • Therese: Chronik eines Frauenlebens (romaani, 1928)
  • Abenteurernovelle (novellikatkelma, 1928)
  • Flucht in die Finsternis (kertomus, 1931)

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Das Märchen (näytelmä, 1891)
  • Anatol (yksinäytöksinen kappale, 1893)
  • Liebelei (näytelmä, 1895)
  • Reigen: Zehn Dialoge (komedia, 1896/97)
  • Das Vermächtnis (näytelmä, 1898)
  • Paracelsus (näytelmä, 1898)
  • Der grüne Kakadu (burleski, 1898)
  • Die Gefährtin (draama, 1898)
  • Freiwild (näytelmä, 1898)
  • Der Schleier der Beatrice (draama, 1899)
  • Die Frau mit dem Dolche (draama, 1900)
  • Lebendige Stunden (draama, 1901)
  • Die letzten Masken (draama, 1901)
  • Literatur (draama, 1901)
  • Der einsame Weg (näytelmä, 1904)
  • Zwischenspiel (komedia 1905)
  • Der Ruf des Lebens (draama, 1906)
  • Komtesse Mizzi oder Der Familientag (näytelmä, 1909)
  • Der junge Medardus (näytelmä, 1910)
  • Das weite Land (tragikomedia, 1911)
  • Professor Bernhardi (näytelmä, 1912)
  • Komödie der Worte (näytelmäsarja, 1915)
  • Fink und Fliederbusch (komedia 1916)
  • komedia der Verführung (näytelmä, 1924)
  • Der Gang zum Weiher (draama, 1926)

Omaelämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jugend in Wien (1920, julk. 1968)

Päiväkirjat ja kirjeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tagebuch 1879–1931 (10 osaa, julk. 1981–2000)
  • Briefe 1875–1912 (julk. 1981)
  • Briefe 1913–1931 (julk. 1984)

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksi kirjailijaa: yksinäytöksinen huvinäytelmä. [Litteratur.] Suomentanut Kasimir Leino. Yrjö Weilin, 1908.
  • Viimeiset naamiot: yksinäytöksinen näytelmä. [Die letzten Masken.] Suomentanut Kasimir Leino. Yrjö Weilin, 1908.
  • Ennustus ja muita novelleja. [Die Weissagung ym.] Suomentanut Tellervo Laurila. Otava, 1913.
  • Rouva Berta Garlan. [Frau Berta Garlan.] Suomentanut Seere Sario. Karisto, 1917.
  • Tohtori eksyy erotiikkaan. [Traumnovelle.] Suomentanut Kalle Väänänen. Karisto, 1928.
  • Rakkauden virvatulia. [Frau Beate und ihr Sohn.] Suomentanut Opri Mattila. Miete, 1945.
  • Yksinäinen tie. [Der einsame Weg.] Suomentanut Aili Palmén. Suomen Teatteriliitto, 1972.
  • Piirileikki: kymmenen dialogia. [Reigen.] Suomentanut Heikki Salojärvi. Love Kirjat, 1982. ISBN 951-835-064-7
  • Unikertomus. [Traumnovelle.] Suomentanut Oili Suominen. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23334-X
  • Else. Suomentanut ja näyttämölle sovittanut Cilla Back. Korjaamo-teatteri, 2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baumer, Franz: Arthur Schnitzler. Colloquium-Verlag, Berlin 1992, ISBN 978-3-7678-0804-1
  • Boetticher, Dirk von: Meine Werke sind lauter Diagnosen. Über die ärztliche Dimension im Werk Arthur Schnitzlers. (Beiträge zur neueren Literaturgeschichte, Folge 3: 165.) Winter, Heidelberg 1999. ISBN 978-3-8253-0861-2
  • Butzko, Ellen: Arthur Schnitzler und die zeitgenössische Theaterkritik. Lang, Frankfurt a. M. 1991. ISBN 978-3-631-43856-5
  • Farese, Giuseppe: Arthur Schnitzler. Ein Leben in Wien 1862–1931. C. H. Beck, München 1999. ISBN 978-3-406-45292-5
  • Fliedl, Konstanze (toim.): Briefwechsel Arthur Schnitzler – Richard Beer-Hofmann 1891–1931. Europa-Verlag, Wien–Zürich 1992. ISBN 978-3-203-51150-4
  • Gay, Peter: Das Zeitalter des Doktor Arthur Schnitzler: Innenansichten des 19. Jahrhunderts. S. Fischer, Frankfurt a. M. 2002. ISBN 978-3-10-025910-3
  • Kiwit, Wolfram: „Sehnsucht nach meinem Roman“. Arthur Schnitzler als Romancier. Winkler, Bochum 1991. ISBN 978-3-924517-36-6
  • Lukas, Wolfgang: Das Selbst und das Fremde. Epochale Lebenskrisen und ihre Lösung im Werk Arthur Schnitzlers. Fink, München 1996. ISBN 3770531264
  • Marxer, Bettina: „Liebesbriefe, und was nun einmal so genannt wird“. Korrespondenzen zwischen Arthur Schnitzler, Olga Waissnix und Marie Reinhard. Eine literatur- und kulturwissenschaftliche Lektüre. (Epistemata: Reihe Literaturwissenschaft, 362.) Königshausen und Neumann, Würzburg 2001. ISBN 978-3-8260-2078-0
  • Perlmann, Michaela L.: Arthur Schnitzler. (Sammlung Metzler, 239.) Metzler, Stuttgart 1987. ISBN 978-3-476-10239-3
  • Riedmann, Bettina: „Ich bin Jude, Österreicher, Deutscher“. Judentum in Arthur Schnitzlers Tagebüchern und Briefen. (Conditio Judaica, 36.) Niemeyer, Tübingen 2002. ISBN 978-3-484-65136-4
  • Rothe, Friedrich: Arthur Schnitzler und Adele Sandrock. Theater über Theater. Rowohlt, Berlin 1997. ISBN 978-3-87134-261-5
  • Scheible, Hartmut: Arthur Schnitzler. Mit Selbstzeugnissen und Bilddokumenten. (Rowohlts Monographien, 235.) Rowohlt, Reinbek bei Hamburg 1990. ISBN 978-3-499-50235-4
  • Scheible, Hartmut: Liebe und Liberalismus. Über Arthur Schnitzler. Aisthesis, Bielefeld 1996. ISBN 978-3-89528-167-9
  • Schnitzler, Heinrich (toim.): Arthur Schnitzler. Sein Leben, sein Werk, seine Zeit. S. Fischer, Frankfurt a. M. 1981. ISBN 978-3-10-073526-3
  • Simon, Anne-Catherine: Schnitzlers Wien. Pichler, Wien 2002. ISBN 978-3-85431-278-9
  • Wagner, Renate: Wie ein weites Land. Arthur Schnitzler und seine Zeit. Amalthea, Wien 2006. ISBN 978-3-85002-568-3
  • Weinzierl, Ulrich: Arthur Schnitzler. Lieben, Träumen, Sterben. S. Fischer, Frankfurt a. M. 1998. ISBN 978-3-596-13448-9
  • Wunberg, Gotthart (toim.): Arthur Schnitzler. (Text + Kritik, 138–139.) Edition Text + Kritik, München 1998. ISBN 978-3-88377-577-7