Sivullinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sivullinen (L'Étranger) on ranskalaisen Albert Camus'n tunnetuin teos vuodelta 1942. Suomeksi romaani julkaistiin 1947 Kalle Salon kääntämänä.

Sivullinen on Camus'n eksistentialismin selkeä ja painokas manifesti. Romaani kertoo nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, Meursault'sta, joka on kuin synnynnäisesti omaksunut asenteekseen välinpitämättömyyden: "Minä sanoin, ettei se merkinnyt mitään." Päähenkilön tekee kuitenkin inhimilliseksi se, että kertomus kumpuaa suoraan hänen tajunnastaan.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina alkaa Meursault'n äidin kuolemasta. Sen jälkeiset muutamat päivät päähenkilö elää täysin tavallista elämää: syö, tapaa naisen, tupakoi, käy työssä. Se, että hän ampuu miehen hengiltä aurinkoisena iltapäivänä, johtuu silkasta sattumasta.lähde?

Tästä alkaa romaanin toinen osa. Camus kertoo kiihkottomasti, kuinka mies lopulta tuomitaan − erityisesti siitä syystä, että hän on yhteiskunnan ulkopuolella, tunteeton hirviö. Todellisuudessa Meursault ei kuitenkaan ole tunteeton. Camus itse on kuvaillut päähenkilöään mieheksi, jossa asuu syvä intohimo totuutta kohtaan. Hän ei suostu valehtelemaan eikä tuntemaan tunteita, joita ei todellisuudessa tunne, vaikka näin onnistuisikin pelastamaan oman henkensä.

Romaani voidaan nähdä toisen maailmansodan jälkeisen moraalityhjiön ilmentymänä ja Meursault'n tunteettomuus eksistentialistisen ahdistuksen tuloksena. Usein Sivullinen on yhdessä esseen "Sisyfoksen myytti" ja näytelmän Caligula kanssa hahmotettu Camus'n "absurdin filosofian" perusteet esittelevänä trilogiana.

Suhde Sartren eksistentialismiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin Jean-Paul Sartre, Camus on agnostikko. Sivullisen loppuhuipentumassa, papin ja Meursault'n vuoropuhelussa, päähenkilö kertoo, "ettei usko Jumalaan", muttei sitä varsinaisesti kielläkään. Tässä näyttäytyy merkittävä ero, sillä Sartren pohja filosofiassa on täydellinen ateismi, joten hänen filosofiallaan on metafyysinen pohja. Camus sen sijaan lähtee ihmisestä, ja siksi hänen ajatteluaan voidaan kuvata inhimilliseksi.

Yhteistä Sartrelle ja Camus'lle on kiistatta olemassaolon tarkoituksettomuus. Sartre kirjoittaa romaanissaan Inho: "Juuri se minua ärsyttikin, maailman, tuon juosta jolkottavan toukan olemassaoloon ei ollut minkäänlaista syytä." Se, että Jumalaa ei ole ja että olemassaololla ei ole mitään syytä, on pohjimmainen eksistentialistisen ahdistuksen pohjana.

Sivullisen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla ranskalaiset ylioppilaat valitsivat Camus'n kirjailijaksi, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä kaikkein eniten. Luchino Visconti ohjasi romaanin pohjalta samannimisen elokuvan, jossa Meursault'ta näytteli Marcello Mastroianni.

Albert Camus palkittiin Sivullisen pohjalta Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1957.

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Camus, Albert: Sivullinen. (L’étranger, 1942.) Suomentanut Kalle Salo (1. painos 1947). Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13704-2. Uusin taskukirjalaitos 2002.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]