Simone de Beauvoir

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simone de Beauvoir
Länsimainen filosofia
1900-luku
Simone de Beauvoir
Simone de Beauvoir
Syntynyt 9. tammikuuta 1908 Pariisi
Kuollut 14. huhtikuuta 1986 Pariisi
Koulukunta eksistentialismi
Vaikutusalueet feminismi
Tunnetut työt Toinen sukupuoli

Simone de Beauvoir (ääntämys: simɔn də boˈvwaʀ, Simone Lucie Ernestine Marie Bertrand de Beauvoir, 9. tammikuuta 1908 Pariisi14. huhtikuuta 1986 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, filosofi ja feministi. Beauvoir oli yksi ranskalaisista eksistentialistifilosofeista Albert Camus’n ja Jean-Paul Sartren rinnalla. Eksistentialistina de Beauvoir oli sitä mieltä, että ihmiset ovat vastuussa siitä, millaisia merkityksiä he antavat elämälleen. Jokainen yksilö on pohjimmiltaan oma maailmansa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simone de Beauvoirin isä oli juristi ja harrastelijanäyttelijä Georges de Beauvoir ja äiti oli Françoise Brasseur. Hän kävi katolista tyttökoulua, jota ajan älymystö vähätteli. Katolisia tyttökouluja pidettiin paikkoina, joissa tytöille opetettiin, miten olla äitinä ja vaimona, pikemminkin kuin tiedollisen koulutuksen paikkoina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Simone Beauvoirin äidinisä, Meuse Bankin johtaja Gustave Brasseur kärsi vararikon, jolloin koko perhe joutui häpeään ja köyhyyteen. Perhe joutui muuttamaan pienempään asuntoon, ja Georges de Beauvoir joutui palaamaan työhön. Suhde vaimoon kärsi.

Sartre ja de Beauvoir Balzacin muistomerkillä Pariisissa.

Simone tunsi aina, että isä oli toivonut kahden tyttären sijasta poikaa. Isä kuitenkin sanoi tyttärelleen: "Sinulla on miehen aivot", ja Simone menestyi opinnoissaan jo varsin varhain. Georges de Beauvoir siirsi rakkautensa teatteriin ja kirjallisuuteen tyttärelleen. Hän oli varma, että vain opintomenestys nostaisi hänen tyttärensä köyhyydestä. Beauvoirin nuoremmasta sisaresta. Hélène de Beauvoirista tuli taiteilija.

Simone de Beauvoir päätti jo viisitoistavuotiaana ryhtyä kirjailijaksi. Hän menestyi monilla aloilla, mutta erityisesti häntä kiinnosti filosofia, jota hän ryhtyi opiskelemaan Pariisin yliopistossa. Siellä hän tapasi muita nuoria älymystön jäseniä, kuten Jean-Paul Sartreen.

Beauvoirin yksityiselämä sai aikoinaan lähes yhtä paljon huomiota kuin hänen työnsä. Hän ei solminut avioliittoa eikä asunut yhdessä Sartren kanssa, jonka kanssa hänellä oli elinikäinen suhde.[1] Heillä ei myöskään ollut lapsia.[1] Niinpä hänellä oli aikaa suorittaa akateemisia tutkintoja, osallistua politiikkaan, matkustaa, kirjoittaa, opettaa ja pitää yllä useita suhteita niin mies- kuin naispuolisiin rakastajiin.[2]

Suoritettuaan tutkinnot matematiikassa ja filosofiassa hän opiskeli matematiikkaa Institut Catholiquessa, kirjallisuutta ja kieliä Institut Sainte-Mariessa ja filosofiaa Sorbonnessa. Opiskellessaan Sorbonnessa Beauvoir piti 1929 esitelmän Leibnizista. Pian sen jälkeen alkoi hänen elinikäinen suhteensa Sartreen. Beauvoir ja Sartre opiskelivat yhdessä École Normalessa.

Beauvoir oli vuonna 1929, 21-vuotiaana, nuorin koskaan filosofiassa agrégationin suorittanut ja yhdeksäs nainen, joka oli suorittanut tutkinnon. Loppututkinnon suorittaessaan hän oli toiseksi paras, 24-vuotias Sartre oli paras (Sartre oli epäonnistunut ensimmäisellä yrityksellään). Deirdre Bair kirjoittaa Beauvoirin elämäkerrassa vuodelta 1990, että lautakunta kiisteli, kumpi heistä valittaisiin parhaaksi, ja lopulta palkinto myönnettiin Sartrelle.[3]

Sorbonnen aikana Beauvoir sai elinikäisen lempinimen Castor, joka on majava ranskaksi. Sen hän sai eläimen korkean työmoraalin vuoksi ja toisaalta siksi, että hänen sukunimensä muistuttaa englannin sanaa "beaver", joka merkitsee majavaa.

Ura ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simone de Beauvoir, Jean-Paul Sartre ja Che Guevara Kuubassa vuonna 1960.
Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren hauta, Cimetière du Montparnasse, Pariisi.

Beauvoirin tunnetuin teos on Toinen sukupuoli (Le Deuxième Sexe, 1949), joka käsittelee miehen ja naisen keskeisiä sukupuolisia eroja ja perustavanlaatuisesti toisistaan poikkeavaa kokemusta sukupuolesta ja sosiaalisesta sukupuolesta. Beauvoirin kenties lainatuin lause "naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" tiivistää Beauvoirin näkemyksen naiseudesta: yhteiskunta sosiaalistaa naiset toisiksi suhteessa miehiin eli yhteiskunnan vahvempaan puoliskoon. Näin ollen nainen on aina tuomittu jäämään toiseksi ja vähemmäksi, ja hänet kasvatetaan kantamaan tätä ristiään sitä kyseenalaistamatta. Nainen huomaa olevansa ja suorittaa valintansa maailmassa, jossa miehet velvoittavat hänet hyväksymään itsensä vain "toisena". Beauvoirin vaikutus feministiseen suuntaukseen oli keskeisin 1970-luvun alusta (aikana, jolloin feministinen liike yleistyi ja vahvistui huomattavasti).

Beauvoirin mukaan on nimetty Simone de Beauvoir -palkinto, joka myönnetään henkilöille, jotka ovat kunnostautuneet naisten ihmisoikeuksien parantamiseen ja sukupuolten tasa-arvoistamiseen tähtäävässä työssä.

Suomessa Beauvoiria on tutkinut Sara Heinämaa muun muassa väitöskirjassaan Ele, tyyli ja sukupuoli (1996).

Le Monde -lehden numero, joka oli päivätty 2.6.1960, takavarikoitiin siinä julkaistun Beauvoirin kirjoituksen vuoksi. Artikkeli käsitteli algerialaista tyttöä, jota oli 1959 syytetty aikapommin asettamisesta Algerin kahvilaan, Beauvoirin mukaan vajavaisin todistein. Tyttöä oli artikkelin mukaan kidutettu todisteiden saamiseksi.[4]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ajan haasteet, Kirjayhtymä 1990
  • Asioiden laita, Kirjayhtymä 1995
  • Ei yksin hengestä, Kirjayhtymä 1991
  • Kauniit kuvat, Kirjayhtymä 1990
  • Kutsuvieras, Kirjayhtymä 1985
  • Lempeä kuolema, Kirjayhtymä 1979
  • Loppujen lopuksi, Kirjayhtymä 1996
  • Maailman meno, Kirjayhtymä 1991
  • Mandariinit 1–2, Kirjayhtymät 1982
  • Murtunut nainen, Kirjayhtymä 1978
  • Pariisi 1939–44, Kirjayhtymä 1989
  • Perhetytön muistelmat, Kirjayhtymä 1987
  • Vanhuus, Art House 1992
  • Voiman vuodet, Kirjayhtymä 1988

Filosofinen kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Schneir, Miriam: Feminism in Our Time, s. 5. Vintage Books, 1994. ISBN 0-679-74508-4.
  2. Guardian
  3. Louis Menand, "Stand By Your Man: The strange liaison of Sartre and Beauvoir", page 4. The New Yorker, 26.12.2005
  4. Hs 50 vuotta sitten, Helsingin Sanomat 4.6.2010 S. C 7

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinämaa, Sara: Ele, tyyli ja sukupuoli: Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-652-1.
  • Heinämaa, Sara: Ihmetys ja rakkaus: Esseitä ruumiin ja sukupuolen fenomenologiasta. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-13-1.
  • Lecarme-Tabone, Éliane – Jeannelle, Jean Louis (toim.): Simone Beauvoir. Paris: Éditions de L’Herne, 2012. ISBN 978-2-851-97170-8.
  • Lehtinen, Torsti: Eksistentialismi: Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-723-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]