Teleologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Telos” ohjaa tänne. Tilos on saari Kreikassa.

Teleologia (kreik. telos, "lopputulos"; logos, "oppi") eli tarkoitusperäisyys tai päämäärähakuisuus on a) filosofinen oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi jonkin toiminnan) tavoitetta b) oppi esimerkiksi kaikkeuden rakenteen ja järjestyksen tarkoitusperäisyydestä. Teleologialla tarkoitetaan kuvaus- ja selitystapaa, jossa jonkin tapahtuman tai prosessin olemassaoloa ja luonnetta selitetään viittaamalla sen tulokseen, päämäärään.[1] Teleologia on keskeistä Aristoteleen ajattelussa.

Aristoteles ja teleologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta kiehtoneeseen muutoksen teemaan, johon liittyvät syyt, joista muutokset johtuvat, ja ovat olemassa juuri tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.

Aristoteleen filosofiassa (Metafysiikka) syyt oli jaettu neljään osaan:

  • Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on tehty.
  • Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla.
  • Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.
  • Päämääräsyy tai finaalinen syy, eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.

Teleologiassa finaaliset syyt ovat kaikkein tärkeimpiä.

Teleologinen todistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Teleologinen todistus

Eräs perinteinen argumentti jumalan olemassaololle on teleologinen todistus eli luonnon järjestyksen todistus, väittäen maailman näyttävän palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä kaaoksen sijaan, jolloin se olisi rationaalisen olennon luoma.

Teleologinen selittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teleologinen selittäminen muistuttaa funktionaalista selitystä. Monet pitävät asioiden teleologisia selittämistä näennäistieteenä, osittain koska niihin usein liittyy ilmiöitä luovan henkilön subjektiivisiakin näkemyksiä, osittain koska teleologisesti on helppo selittää mitä vain.

Väärä teleologia syntyy, kun joku väittää ilman hyviä perusteluja, että X aiheuttaa Y:n, koska Y:n täytyy tapahtua.

Teleologinen etiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seurausetiikka

Etiikassa teleologinen eli tarkoitusperäetiikka on deontologian eli velvollisuusetiikan vastakohta. Deontologia keskittyy tekoihin, velvollisuuksiin ja käytäntöön sinällään riippumatta lopputuloksista tai tavoitteista. Teleologinen etiikka määrittää eettisyyden määräytyvän tekojen seurausten, eikä sinällään tekojen itsensä tai henkilöiden ominaisuuksien perusteella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biologian filosofian näkökulmia (1998), s. 22, ISBN 951-662-743-9

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanke, David: "Teleology: the explanation that bedevils biology". Teoksessa Cornwell, John (toim.): Explanations: Styles of Explanation in Science, s. 143–155. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0198607784. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]