Pierre Louis Moreau de Maupertuis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pierre Louis Moreau de Maupertuis
Pierre Louis Maupertuis lapinmatkansa turkiksissa
Pierre Louis Maupertuis lapinmatkansa turkiksissa
Syntynyt 1698
Saint-Malo
Kuollut 27. heinäkuuta 1759
Basel
Kansallisuus Ranskalainen
Tutkimusala matematiikka, tähtitiede
Instituutti Ranskan tiedeakatemia
Oppilaat Émilie du Châtelet
Tunnetuimmat työt Astemittaus
Maupertuisin mittapisteet Lapissa. La Figure de la Terre (1738).
Pierre Louis Maupertuisin sekä retkikunnan muistomerkki Aavasaksalla, Ylitorniolla

Pierre Louis Moreau de Maupertuis (kastettu 28. syyskuuta 1698 Saint-Malo27. heinäkuuta 1759 Basel) oli ranskalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä.

1736 hän lähti Ranskan tiedeakatemian retkikunnan johtajana Lappiin mittaamaan yhden asteen suuruisen meridiaaninkaaren todellista pituutta maastossa (astemittaus). Mittaustehtävä vastasi suurin piirtein välimatkaa Torniosta Pelloon. Tarkoituksena oli selvittää, onko maapallo navoiltaan litistynyt vai ei. Toinen vastaavanlainen retkikunta lähetettiin päiväntaasajalle nykyisen Ecuadorin valtion alueelle.

Retkikunta suoritti mittauksiaan Tornionlaaksossa vuosina 1736–1737. Mittausten eteläisin piste oli nykyisinkin pystyssä oleva Tornion kirkontorni ja pohjoisin Kittisvaara Pellossa. Muita pisteitä olivat muun muassa Pullinkivaara Svansteinin (Turtolan) kylällä, Niemivaara Pellon kunnassa sekä Aavasaksa Ylitorniolla.

Maupertuis oli Ranskan akatemian jäsen ja sen kahdeksannen oppituolin haltija vuodesta 1743 alkaen. Hän oli Émilie du Châtelet'n geometrian opettaja ja myös rakastaja.[1]

Osmo Pekonen on väitellyt Maupertuis’n retkikunnasta. Hän käsittelee erityisesti retkikunnan kartografia ja kronikoijaa, Ranskan tiedekatemian kirjeenvaihtajajäsentä pappi Réginald Outhieria (1694-1774).[2]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa ovat hänen tärkeimmät työnsä:

  • Sur la figure de la terre (Paris, 1738)
  • Discours sur la parallaxe de la lune (Paris, 1741)
  • Discours sur la figure des astres (Paris, 1742)
  • Eléments de la géographie (Paris, 1742)
  • Lettre sur la comète de 1742 (Paris, 1742)
  • Astronomie nautique (Paris, 1745 and 1746)
  • Vénus physique (Paris, 1745)
  • Essai de cosmologie (Amsterdam, 1750).

Hänen kootut teoksensa julkaistiin vuonna 1752 Dresdenissä ja vuonna 1756 Lyonissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekeland, Ivar: Paras mahdollisista maailmoista: Matematiikka ja kohtalo. (Alkuteos: Le meilleur des mondes possibles: Mathématiques et destinée, 2000.) Suomentanut Susanna Maaranen. Esipuheen laatinut Osmo Pekonen. Helsinki: Art House, 2004. ISBN 951-884-306-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.