Ruskolevät
Wikipedia
| Ruskolevät | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||
| Päärynälevä (Macrocystis pyrifera) | ||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
| Katso myös | ||||||||
Ruskolevät (Phaeophyceae syn. Phaeophyta) on ruskeiden levien ryhmä, johon kuuluu noin 2000 monisoluista pääosin merivedessä elävää lajia. Monet ruskolevät viihtyvät valtamerten kylmissä ja kivikkoisissa rannikkovesissä. Sukuja on kuvattu yli 250. Kooltaan osa lajeista on mikroskooppisen pieniä, mutta ruskoleviin kuuluu myös kymmenien metrien pituisia ulkoisesti kasveja paljolti muistuttavia lajeja eli kelppejä (suvut Macrocystis, Nereocystis ja Laminaria), jotka ovat suurimpia Chromalveolata-kunnan edustajia. Kasveja muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi niitä pidettiin aiemmin kasveina. Nykyään ne luokitellaan Chromalveolata-kunnan kaareksi tai ruskeiden levien kaaren alakaareksi tai luokaksi.
Ruskolevät eroavat muista levistä värinsä perusteella; riippuen ruskean (fukoksantiini) ja vihreän (klorofylli) pigmentin suhteesta niiden väri vaihtelee tummanruskeasta oliivinvihreään. Ruskoleville on kehittynyt kaasun täyttämiä rakkoja, jotka auttavat pohjaan kiinnittyneiden levien yhteyttäviä osia kohoamaan veden pintaan. Lisääntyminen tapahtuu sekä suvullisesti että suvuttomasti (sukupolvenvuorottelu). Liikkumiskykyisillä sukusoluilla on kaksi eripituista siimaa. Laminaria-suvun ruskoleviä käytetään Aasiassa laajalti ravintona ja eräitä muita lajeja lannoitteena. Niistä saadaan myös alginaatteja, joita käytetään hyytelöintiaineena ja lääkekapseleiden valmistuksessa.
Päärynälevä (Macrocystis pyrifera) on suurikokoisin levä, ja se voi kasvaa jopa 65 metrin pituiseksi. Päärynälevät sukulaisineen muodostavat vedenalaisia metsiä, jotka ovat lajistoltaan runsaita ekosysteemejä. Sargassolevät (Sargassum) muodostavat runsaita kasvustoja Sargassomeren trooppisissa vesissä. Muita tunnettuja ruskoleviä ovat jouhilevät (Chorda) ja rakkolevät (Fucus), joista kummankin edustajia esiintyy myös Suomen rannikolla.
[muokkaa] Lahkoja
- Ascoseirales Petrov
- Choristocarpales
- Cutleriales Oltmanns
- Desmarestiales Setchell & Gardner
- Dictyotales Kjellman
- Ectocarpales Setchell & Gardner
- Fucales Kylin (mm. rakkolevät, jouhilevät, sargassolevät)
- Ishigeales
- Laminariales Migula (mm. kelpit, kuten päärynälevä)
- Ralfsiales Nakamura
- Scytothamnales A. F. Peters & M. N. Clayton
- Sphacelariales Oltmanns
- Sporochnales Sauvageau
- Syringodermatales E. C. Henry
- Tilopteridale Bessey
[muokkaa] Lähteet
- Rikkinen, Jouko: Leviä, sieniä ja leväsieniä. Yliopistopaino, 1999. ISBN: 9789515703637
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Adl, Sina M., Simpson Alastair G. B., Farmer Mark A., et al (2005). "The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists". J. Eukaryot. Microbiol. 52 (5): 399–451. http://dx.doi.org/10.1111/j.1550-7408.2005.00053.x. PMID 16248873.
