Eliömaantiede

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailmankartta Alfred Russel Wallacen teoksesta The Geographical Distribution of Animals. Kuvassa näkyy Wallacen kuusi eläinmaantieteellistä aluetta.

Eliömaantiede eli biogeografia on tieteenhaara, joka tutkii lajien ja sitä korkeampien taksonien maantieteellistä levinneisyyttä. Lajien levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa lajiutuminen, sukupuutot, mannerliikunnot, jäätiköityminen (sekä siihen liittyvät muutokset esimerkiksi merenpinnan tasossa ja jokien reiteissä) sekä tarkasteltavan lajin ominaisuudet, kuten elinympäristövaatimukset ja dispersaalikyky eli lajin kyky levittäytyä uusille alueille.

Alfred Russel Wallacea on kutsuttu "eliömaantieteen isäksi",[1] sillä hän teki tärkeitä tutkimuksia lajien levinneisyydestä Indonesian saarilla. Muita merkittäviä henkilöitä eliömaantieteen historiassa ovat muun muassa Robert MacArthur ja Edward O. Wilson, joiden vuonna 1967 julkaistu The Theory of Island Biogeography -kirja loi pohjan saarten lajiston tutkimukselle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.