Eliömaantiede

Wikipedia

Maailmankartta Alfred Russel Wallacen teoksesta The Geographical Distribution of Animals. Kuvassa näkyy Wallacen kuusi eläinmaantieteellistä aluetta.

Eliömaantiede eli biogeografia tutkii lajien maantieteellistä levinneisyyttä. Lajien levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa lajiutuminen, sukupuutot, mannerliikunnot, jäätiköityminen (sekä siihen liittyvät muutokset esimerkiksi merenpinnan tasossa ja jokien reiteissä) ja ravinnon saatavuus.

Alfred Russel Wallacea on kutsuttu "eliömaantieteen isäksi"^[1], sillä hän teki tärkeitä tutkimuksia lajien levinneisyydestä. Muita merkittäviä henkilöitä eliömaantieteen historiassa ovat muun muassa Robert MacArthur ja Edward O. Wilson, joiden vuonna 1967 julkaistu The Theory of Island Biogeography -kirja loi pohjan saarten lajiston tutkimukselle.

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ http://www.wku.edu/~smithch/wallace/chsarwin.htm

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.