Aktiivinen kohta
Wikipedia
Aktiivinen kohta se kohta entsyymissä, jossa kemialliset reaktiot tapahtuvat. Entsyymi kiihdyttää, katalysoi tiettyä biokemiallista reaktiota, joka tuottaa lähtoaineista reaktiotuotteita. Lähtöaineet ovat entsyymin kannalta substraatteja. Niinpä aktiivinen kohta on se entsyymin kohta, johon substraatti kiinnittyy ja jossa katalyysi tapahtuu.[1]. Se on monesti syvä kuoppa ensttumin pinnassa. Aktiiviseen kohtaan kiinnittyy substraatin lisäksi myös vetyionin luovuttajia kuten NAD. Aktiiviseen kohtaan voi kiinnittyä substraattioa muistuttava inhibiittori, joka estää enstyymin toiminnan. Aktiivinen kohta on monien myrkkyjen toiminnan kohteena: ne liittyvät aktiiviseen kohtaan estäen substraatteja ja siten myös entsyymejä toimimasta.[1].
[muokkaa] Aktiivinen kohta
Aktiivinen kohta on entsyymin proteiiniosan aminohapoista koostuvassa peptidiketjussa. Monesti se on entsyymin kolmiulotteisen avaruusrakenteen muodostaman "kupin" sisällä. Substraatti liittyy enstyymiin muun muassa vetysiltojen, hydrofobisten vuorovaikutusten, tilapäisten kovalenttisten sidosten tai näiden yhdistelmien avulla. Aktiivinen kohta helpottaa kohdereaktiota alentamalle sen vaatimaa energiaa.
Välittämösti reaktioihin osallistuu monesti vain 3-4 aminohappoa, joskus vähemmän. Esimerkiksi kymotrypsiinin 241 aminohapon ketjussa reaktioihin osallistuvat lähinnä varsinkin seriini 195 ja histidiini 57 sekä asparagiinihappo numero 102[2]. Esimerkiksi fenyylialaniini-hydroksylaasin aktiiviseksi osaksi lasketaan 300 aminohappoa. Loppuosa aminohappoketjusta säätelee enstyymin rakennetta. 2000-luvulla on esiintynyt väitteitä pelkän proliini-aminohapon toimimisesta entsyyminä. Aktiiviseen alueeseen voidaan laskea kuuluvaksi myös se entsyymin osa, johon ainakin joissain entsyymeissä kinnittyvät reaktiota auttavat aineenvaihdunna perusmolekyylit NADH, FAD PLP, TPP ja niin edelleen.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 11, 160. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
- ↑ Mary K. Campbell, Biochemistry, International edition, Second edition, Saunders college publishing, 1991, ISBN 0-03-001872-2, Luku 5.10, sivu 163, Figure 5.17, ja 167 ja sivu 169
