Anemia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikroskooppikuva verestä, jossa punasolut näkyvät kalpeina raudanpuuteanemian takia.

Anemia, vähäverisyys tai verenvähyys.(kreik. Ἀναιμία, verettömyys) on tila, jossa yksilön veren hapenkuljetuskapasiteetti keuhkoista kudoksiin on heikentynyt. Syynä voi olla punasolujen tai hemoglobiinin vähyys tai niiden rakenteen poikkeavuus. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan anemiassa hemoglobiinin pitoisuus on aikuisilla (15 vuotta täyttäneillä) miehillä alle 130 g/l, naisilla alle 120 g/l ja raskaana olevilla alle 110 g/l.[1] Hemoglobiinin pitoisuuden laskiessa anemia voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan.

Raudanpuuteanemia on yleisimpiä puutostiloja. Maailmanlaajuisesti siitä kärsii maailman väestöstä noin kolmasosa, länsimaiden väestöstäkin joka kymmenes. Suomessa yleisin syy anemiaan on runsaasta kuukautisvuodosta johtuva raudan menetys. Myös imeytymishäiriöt, useimmiten keliakia, saattavat aiheuttaa anemiaa. Suolahapon vähentynyt eritys mahalaukussa altistaa anemialle.

Eniten anemiasta kärsivät hedelmällisessä iässä olevat naiset, sylilapset ja vanhukset. Myös raskaus ja pitkään jatkunut imetys sekä kestävyyslajien harrastaminen altistavat anemialle.[2]

Naisilla on yleensä alhaisempi hemoglobiini kuin miehillä. Vuonna 2003 käyttöön otettujen kansallisten viitearvojen mukaan miesten viiteväli on 134–167 g/l ja naisten 117–155 g/l.[3] Hemoglobiiniarvo laskee verenluovutuskerrasta noin 10 g/l. Jos hemoglobiiniarvo olisi alhaisempi ennen luovutusta, verenluovutus voisi anemisoida luovuttajan tilapäisesti.

Anemiatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raudanpuutteen tavallisimpia oireita ovat väsymys, heikotus, huimaus, kalpeus, ihon tai silmävalkuaisten keltaisuus, heikentynyt yleiskunto, hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute, päänsärky, hermostuneisuus, ruokahaluttomuus, hengästyminen ja hengenahdistus, sydänkipu, ihon ja huulten kuivuminen, kynsien halkeilu, hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö, ienten vaaleminen ja nopeutunut pulssi.

Useimmiten anemia kehittyy pikkuhiljaa, oireiden ollessa lähinnä epämääräistä väsymystä ja voimattomuutta. Hemoglobiinin edelleen laskiessa tulee vakavampia lisäoireita kuten sydämen tykytykset, ja rintakivut. Lieväkin anemia saattaa johtaa vanhuksilla yleiskunnon vaaralliseen romahtamiseen.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokavaliossa on oltava tarvittavat vitamiinit ja rautaa, jotta elimistö voisi ylläpitää riittävää hemoglobiinin määrää. Kuparin, sinkin tai A-vitamiinin puutos voi aiheuttaa anemiaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elintarvikkeiden koostumustietopankin mukaan sianmaksa ja veriohukaiset ovat parhaita raudan lähteitä.[4]. Suomalaiset naiset saavat ravinnostaan suosituksia vähemmän rautaa.[5] Monissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan havaittu minkäänlaista väestötason yhteyttä elimistön rautatason ja ruokavalion sisältämän raudan tai imeytymistä ehkäisevien tai edistävien ruokien käytön välillä[5]. Runsaan kuukautisvuodon sekä verenluovutuksen yhteys raudanpuuteriskiin on sen sijaan kiistaton.[5] Raskauden ehkäisyyn käytetty kuparikierukka lisää usein vuotojen runsautta.

Useimmiten anemian taustalla onkin runsas kuukautisvuoto. Jos vuoto on erittäin runsasta, rautapitoinen ravintokaan ei riitä, vaan tarvitaan säännöllistä rautalääkitystä[6]. Anemiaa hoidetaan rautayhdisteitä kuten ferrosulfaattia sisältävillä valmisteilla, jotka ovat reseptivapaita itsehoitolääkkeitä. Rautalisää on nautittava vähintään neljän viikon ajan, ennen kuin tulokset alkavat näkyä.

Vaikean munuaissairauden aiheuttamaa anemiaa voidaan hoitaa erytropoietiini-hormonilla. B12-vitamiinin tai foolihapon puutokset hoidetaan vitamiinihoidoilla, pistoksilla tai suun kautta otettavilla valmisteilla.

Kun raudanpuutteen syy on korjattu, täydennetään rautavarastot rautalääkityksellä, usein puolikin vuotta kestävällä kuurilla. C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä, joten on suositeltavaa käyttää myös C-vitamiinia rautakuurin rinnalla.

Verensiirto auttaa vain tilapäisesti eikä vaikuta anemian perussyyhyn, ja sitä voidaan siksi pitää lähinnä ensiapukeinona. Verensiirtoa käytetäänkin hoitona lähinnä verenvuotojen aiheuttamiin anemioihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haemoglobin concentrations for the diagnosis of anaemia and assessment of severity. World Health Organization [1]
  2. Anemia 27.3.2006. Tohtori.fi. Viitattu 25.6.2007.
  3. Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 65. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
  4. http://www.fineli.fi/foodlist.php?lang=fi
  5. a b c Marjaana Lahti-Koski ja Annamari Kilkkinen: Ravitsemuskertomus 2000. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1 / 2001. http://www.ktl.fi/publications/2001/b1.pdf
  6. http://www.fineli.fi/component.php?compid=2160&lang=fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]