Natriumdikromaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Natriumdikromaatti

Dichroman sodný.JPGNa2Cr2O7.png

Tunnisteet
CAS-numero 10588-01-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Na2Cr2O7
Moolimassa 261,98 g/mol
Ulkomuoto Kellanoransseja kiteitä
Sulamispiste 356,7 °C[1]
Kiehumispiste 400 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 2,52 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 238 g/100 ml (0 °C)[1]
508 g/100 ml (80 °C)[1]

Natriumdikromaatti (Na2Cr2O7) on natrium- ja dikromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään kromin ja kromiyhdisteiden valmistuksessa hapettimena orgaanisessa synteesissä ja tekstiiliteollisuudessa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumdikromaattia tuotetaan kromiittimalmista kuumentamalla sitä emäksen esimerkiksi natriumkarbonaatin kanssa, jolloin muodostuu natriumkromaattia. Natriumkromaatista natriumdikromaattia saadaan käsittelemällä natriumkromaatin vesiliuosta rikkihapolla tai hiilidioksidilla. Tällöin keltainen natriumkromaatti muuttuu oranssiksi natriumdikromaatiksi. Vesiliuos väkevöidään ja natriumdikromaatti kiteytetään alipaineessa.[1][2][3]

2 Na2CrO4 + H2SO4 → Na2Cr2O7 + Na2SO4 + H2O
2 Na2CrO4 + 2 CO2 + H2O → Na2Cr2O7 + 2 NaHCO3

Näin saatu tuote on kidevedellistä dihydraattia Na2Cr2O7·2H2O, josta kidevesi poistuu, kun se kuumennetaan 100 °C:n lämpötilaan.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumkromaattia käytetään valmistettaessa kromimetallia ja kromiyhdisteitä, kuten kromi(III)oksidia. Orgaanisen kemian synteeseissä sitä käytetään hapettimena. Se on hieman halvempaa kuin kaliumdikromaatti, mutta ongelmana on natriumdikromaatin hygroskooppisuus. Yhdistettä käytetään myös nahan parkituksessa ja analyyttisenä reagenssina laboratorioissa.[1][3][4]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natriumdikromaatti on myrkyllistä ja ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Yhdisteen on todettu olevan karsinogeeninen ja aiheuttavan mutaatioita.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 421. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Billie J. Page, Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.10.2010
  3. a b Gerd Anger,Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Peter Schmidt & Manfred Ohlinger : Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.10.2010
  4. John Daintith: A dictionary of chemistry, s. 515. Oxford University Press, 2004. ISBN 978-0198609186. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.10.2010). (englanniksi)
  5. Natriumdikromaattin kansainvälinen kemikaalikortti
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.