Nikolai Ježov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ježov vuonna 1937.
Kliment Vorošilov, Vjatšeslav Molotov, Josif Stalin ja Ježov Moskovan kanavan rannalla. Ježovin teloituksen jälkeen hänet poistettiin virallisista kuvista.

Nikolai Ivanovitš Ježov (ven. Никола́й Ива́нович Ежо́в, 1. toukokuuta 18954. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin, NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 19361938.

Ježov oli juutalainen, virallisten asiakirjojen mukaan kotoisin Pietarista. Joidenkin asiakirjojen mukaan hän oli kotoisin Marijampolėsta. Kirjeessään "Letter of an Old Bolshevik" (1936) Boris Nicolaevsky kuvailee Ježovia tavalla, jonka perusteella Ježovilla on todennäköisesti ollut asosiaalinen tai narsistinen luonnevika.

Hän ei käynyt kouluja, vaan toimi tehdastyöläisenä ennen joutumistaan keisarilliseen armeijaan 19151917. Hän liittyi bolševikkeihin Vitebskissa 5. toukokuuta 1917, vain muutaman kuukauden ennen lokakuun vallankumousta. Sisällissodan aikana hän oli Puna-armeijassa poliittisena komissaarina.

Helmikuusta 1922 hän toimi puolueen tehtävissä erilaisissa komiteoissa. Marraskuussa hänet nimitettiin puolueen erikoisasioiden, henkilöstön ja teollisuuden päälliköksi. Vuodet 1929–1930 hän vastasi maataloudesta ja marraskuusta 1930 teollisuudesta. Vuonna 1934 hänet nimitettiin keskuskomiteaan, ja seuraavana vuonna sen sihteeriksi. Hän oli syyskuusta 1936 myös presidiumin jäsen.

Ježov oli lojaali Josif Stalinin seuraaja. Vuonna 1935 hän esitti idean, että poliittinen oppositio johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava[1]. Tästä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon 1936. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista vangittiin tai teloitettiin, lisäksi sadat tuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista. Ježov oli tähän aikaan jo huumeriippuvainen ja hänestä tuli toiseksi pelätyin henkilö Stalinin jälkeen.

Ježov nimitettiin vielä vesikuljetusten kansankomissaariksi huhtikuussa 1938, mutta 22. elokuuta hänen varamiehensä Lavrenti Berija nimitettiin NKVD:n johtoon. Stalin ja Molotov arvostelivat NKVD:n toimintaa ja metodeja marraskuussa 1938 ja Ježov erosi omasta pyynnöstään 25. marraskuuta 1938. Ježov erotettiin 3. maaliskuuta 1939 myös viroistaan keskuskomiteassa. 10. huhtikuuta hänet pidätettiin syytettynä vakoilusta ja Stalinin murhan suunnittelemisesta. Ježov tuomittiin ja teloitettiin 4. helmikuuta 1940.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stephen Weir: Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana (History's Worst Decisions and the People Who Made Them, 2008). Suom. Veijo Kiuru. Schildts 2010. s. 139.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jansen, Marc / Petrov, Nikita: Stalin's Loyal Executioner: People's Commissar Nikolai Ezhov, 1895-1940. Stanford: Hoover Institution Press, 2002. ISBN 0-8179-2902-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]