Jevgeni Miller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jevgeni Miller

Jevgeni Karlovitš Miller (ven. Евгений Карлович Миллер, latv. Eižens Millers) (7. lokakuuta (J: 25. syyskuuta) 1867 Dvinsk11. toukokuuta 1939 Moskova) oli venäläinen kenraali joka taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella.

Miller syntyi baltiansaksalaiseen perheeseen Väinänlinnassa joka tuolloin kuului Venäjän keisarikunnan Vitebskin kuvernementtiiin. Miller valmistui sota-akatemiasta ja palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa. Vuosina 1898–1907 hän toimi Venäjän sotilasattaseana ulkomailla muun muassa Roomassa, Haagissa ja Brysselissä. Ensimmäisessä maailmansodassa Miller komensi Moskovan sotilaspiiriä ja sai kenraaliluutnantin arvon.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Millerin sotilaat pidättivät hänet, kun hän käski heitä riisumaan punaisen käsivarsinauhan.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Miller pakeni Arkangeliin jossa hän julisti itsensä Pohjois-Venäjän kenraalikuvernööriksi. Toukokuussa 1919 amiraali Aleksandr Koltšak nimitti Millerin valkoisten johtajaksi alueella. Arkangelissa, Murmanskissa ja Aunuksessa Millerin joukot saivat apua ympärysvalloilta, Britannian ja Ranskan sotajoukoilta Venäjän punaisia vastaan. Britit kuitenkin perääntyivät hyökkäyksen epäonnistuttua Vienanjoella ja Miller jäi yksin vihollista vastaan.

Helmikuussa 1920 Miller pakeni Arkangelistä Norjaan ja muutti myöhemmin Pjotr Wrangelin ja suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin kanssa Ranskaan, jossa he jatkoivat bolševikkien vastaista toimintaansa. 1930-luvulla Miller nimitettiin Venäjän valkoisen emigranttiarmeijan (Русский общевоинский союз,; ROVS) komentajaksi. 22. syyskuuta 1937 NKVD:n agentti Nikolai Skoblin kidnappasi Millerin Pariisissa. Hänet kuljetettiin Le Havreen ja sieltä eteenpäin Neuvostoliittoon rahtialuksella. Hän istui lähes kaksi vuotta vankilassa Moskovan keskustassa. Hänen henkilöllisyytensä pidettiin salassa. 11. toukokuuta 1939 hänet teloitettiin ampumalla moskovalaisessa krematoriossa.