Walter McClintock

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Walter McClintock (s. 1870 Pittsburgh, Pennsylvania; k. 1949) [1] oli yhdysvaltalainen valokuvaaja ja etnografi. Hän vietti pitkiä aikoja mustajalka-intiaanien parissa dokumentoiden heidän elämäänsä.

McClintock aloitti opinnot Yalen yliopistossa 1887 ja valmistuttuaan työskenteli perheensä yrityksessä tekstiilialalla. Vuonna 1895 hän sairasti lavantaudin. Toipumista edistääkseen hän lähti luontoon Princetonin yliopiston tutkimusmatkalle, joka käsitti pitkän hevosilla tehdyn matkan Pohjois-Dakotan, Wyomingin ja Idahon erämaa-alueiden läpi. Matkan jälkeen hän palasi Pittsburghiin perheyritykseen, mutta päätti jo seuraavana vuonna lähteä uudelleen länteen. [1]

Seuraavan erämaamatkan hän teki 1896 Yhdysvaltain hallituksen metsänarviointiryhmän jäsenenä luoteis-Montanaan [2]. McClintock liittyi retkikuntaan valokuvaajaksi, uusi taito joka hänen piti opetella [3]. Matkalla hän tutustui intiaanioppaaseen Siksikakoan ("Mustajalkamies", englantilaiselta nimeltään William Jackson). Työkomennuksen päätyttyä Siksikakoan kutsui McClintockin vieraaksi Kalliovuorten itäpuolelle mustajalkojen reservaattiin. Hänen vierailunsa kesti pitkään, ja häntä alkoi kiehtoa sekä luonto, että mustajalkojen primitiivinen elämätapa ja kulttuuri, jonka hän katsoi olevan jo katoamassa. [2]

Seuraavina vuosina ja seuraavalla vuosikymmenellä hän vietti pitkiä ajanjaksoja mustajalkojen parissa. Tarkkoja aikajaksoja ei tiedetä, ja McClintockin omaa arviota 15 vuodesta on pidetty liioitteluna. [1] On esitetty että hän vieraili ja asui reservaatissa ainoastaan kesäaikaan [4]. McClintock dokumentoi intiaanien elämää, uskontoa ja tapoja laajasti kirjoittamalla, valokuvaamalla, lisäksi hän keräsi heidän käyttämiään lääkekasveja ja äänitti heidän laulujaan. Hän sai intiaanien luottamuksen ja päällikkö Hullu Susi adoptoi hänet heimonsa jäseneksi [2]. McClintockin tapaa kuvata intiaaneja on sanottu romantisoiduksi ja että hän ei ollut oikea tieteilijä [3][4]. Lisäksi hän ei oppinut intiaanien kieltä vaan joutui turvautumaan tulkkien apuun [4]. Hän sai kuitenkin tunnustusta tutkijayhteisöltä (1911, Yale, Artium Magistrum; 1927, Research Fellow, Southwest Museum of the American Indian). [1]

Vuodesta 1906 alkaen McClintock alkoi jakaa keräämäänsä tietoa pitämällä luentoja mustajaloista. Luentojen kohokohta oli käsin väritettyjen valokuvien taikalyhtyesitys ja niihin sisältyi myös lauluesityksiä. Luennot saivat hyvän vastaanoton ja hän matkusti myös Eurooppaan luennoimaan [1]. Yleisössä oli henkilöitä kuten James George Frazer[1] tai presidentti Theodore Roosevelt[5].

McClintock kirjoitti kirjoja ja artikkeleita mustajaloista, ja toimitti materiaalia muiden tutkijoiden käyttöön. Viimeisinä vuosinaan hän lahjoitti muistiinpanonsa ja laajan tuhansia valokuvia kattavan arkistonsa Yalen yliopistoon. Hänet nimettiin 1936 arkistonsa hoitajaksi ja hän jatkoi luentojensa pitämistä. [1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustajalat - elämää intiaanien parissa (Otava, 2004, suom. Antti Tuuri)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Walter McClintock (1870-1949) archives.yale.edu. Viitattu 26.4.2024.
  2. a b c McClintock, Walter: Mustajalat. Otava, 2004.
  3. a b Images of the West: A View from the East bigskyjournal.com. Viitattu 26.4.2024.
  4. a b c The Piegan View of the Natural World, 1880-1920 scholarworks.umt.edu. Viitattu 26.4.2024.
  5. Letter from Theodore Roosevelt to Walter McClintock theodorerooseveltcenter.org. Viitattu 26.4.2024.