Armas Kemppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eversti Armas Kemppi komentopaikallaan Viipurissa Pohjoismaiden Yhdyspankin pankkiholvissa 20. kesäkuuta 1944. Kuvalähde: SA-kuva

Armas Artturi Kemppi (5. elokuuta 1893 Hamina12. lokakuuta 1949 Sysmä) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Juho Kemppi ja Helena Leiri. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Selma Inkisen kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista reaalilyseota ja suoritti valtionrautateiden virkamiestutkinnon vuonna 1912 sekä seitsemännen luokan Terijoen yhteiskoulussa vuonna 1923. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuonna 1928.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Tämä rautatievirkamies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28. joulukuuta 1916 ja komennettiin Suomeen toukokuussa 1917.[1][2]

Kohti sisällissotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Suomeen saavuttuaan hänen tehtäväkseen tuli syksystä 1917 lähtien kouluttaa ja järjestää Loviisan suojeluskunta. Sen tehtyään hän toimi Loviisan suojeluskunnassa harjoituspäällikkönä. Sisällissodan puhjettua hän keräsi kouluttamansa suojeluskuntajoukot ja ryhmitti joukkonsa Loviisassa vastarintaan punaisia vastaan, mutta joutui lopulta vetäytymään punaisten voiman tieltä Pernajan saaristossa olevalle Orregrundin luotsiasemalle. Hän tunsi olonsa tukalaksi ja lähti muutamia miehiä mukanaan pyrkimään valkoiselle rintamalle Sysmään ja onnistuikin yrityksessään, jossa käytettiin reittiä Artjärvi–Mankala–Vuolenkoski ja Heinola. Sysmään he saapuivat helmikuun puolivälissä, missä ilmoittautuivat sikäläiselle suojeluskuntapäällystölle. Armas Kemppi määrättiin maaliskuun alussa päälliköksi Lusissa olevaan Sysmän 3. komppaniaan, josta myöhemmin muodostettiin Sysmän 1. pataljoonan 3. komppania ja myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 10. komppania. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa Lusissa, toisessa Heinolan valtausyrityksessä ja Hillosensalmella. Sodan loppuvaiheilla hän siirtyi saamansa määräyksen perusteella 30. huhtikuuta 1918 valtionrautateiden palvelukseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Kemppi toimi Loviisan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 16. toukokuuta 1918 – 1. huhtikuuta 1919 välisen ajan, jonka jälkeen hänet komennettiin Jääkäriprikaatin miinanheittäjäkomppaniaan nuoremmaksi upseeriksi ja 2. maaliskuuta 1920 alkaen edellä mainitun komppanian päälliköksi. Kemppi siirrettiin 2. kesäkuuta 1920 komppanianpäälliköksi Käkisalmen läänin rykmentin 7. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1921 päälliköksi II Polkupyöräpataljoonan 3. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Keski-Suomen rykmentin II pataljoonaan, josta hänet siirrettiin edelleen komentajaksi 13. helmikuuta 1930 Karjalan kaartin rykmentin II pataljoonaan. Ylivieskan sotilaspiirin päälliköksi hänet nimitettiin 1. heinäkuuta 1933 ja Pohjan rykmentin aliupseerikoulun johtajaksi 1. heinäkuuta 1934 sekä Keski-Suomen rykmentin I pataljoonan komentajaksi 6. elokuuta 1935.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemppi osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 21:n komentajana ja osallistui taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän jatkoi edelleen samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin 7. Prikaatin komentajaksi.[2]

Jatkosodan puhjettua hän sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 7, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Tyrjä-Jaakkima-Itä-Kannas akselilla ja asemasotaan Kannaksella. Vuonna 1943 hänet siirrettiin koulutustarkastajaksi Kotijoukkojen esikuntaan, josta hän palasi rintamalle ja sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 22:n, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Syvärillä. Vuonna 1944 hänet siirrettiin 20. prikaatin komentajaksi ja hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Viipurissa, jonka hän menetti lähes taisteluitta ja hänet siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi ja hänen tilalleen prikaatin komentajaksi tuli 22. kesäkuuta 1944 kello 19:00 eversti Yrjö Waldemar Sora[3]. Hän erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi valtion asiamieheksi Sysmän verotuslautakuntaan, missä hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Kouvolaan.[2]

Kuudennen Armeijakunnan komentaja Aarne Blick esitti 28. elokuuta 1942 Armas Kempille Mannerheim-ristiä, jonka Mannerhein jätti hyväksymättä.[4]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Tarkki, Uuno: Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus Jyväskylä 1996 ISBN 951-20-4983-X.
  • Porvali, Seppo: Eversti Armas Kemppi – sotilaan kujanjuoksu, Revontuli Tampere 2011 ISBN 978-952-5767-36-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Uuno Tarkki, Taistelu Viipurista 20.6.1944, s. 211
  4. Hurmerinta, Viitanen 2004: 508.