Kotijoukkojen esikunta
Kotijoukkojen esikunta oli talvi- ja jatkosodassa toiminut kenttäarmeijan ulkopuolisten joukkojen eli kotijoukkojen johtoelin. Se muodostettiin syksyllä 1939 suojeluskuntajärjestön johtoelimestä, Suojeluskuntain yliesikunnasta.[1]
Suojeluskuntajärjestön asemaa mahdollisen sodan aikana oli pohdittu jo 1930-luvun puolivälistä lähtien. Suojeluskuntajärjestö ja täydennysjoukot muodostivat kenttäarmeijan ulkopuolisen osan puolustusvoimia eli ns. kotijoukot. Kotijoukkojen organisaatio hyväksyttiin useiden suunnitelmien jälkeen 29. syyskuuta 1939 ja kotijoukkojen esikunta aloitti toimintansa 12. lokakuuta 1939, vaikka sen nimenä säilyikin Suojeluskuntain yliesikunta aina 2. joulukuuta 1939 asti.[1] Suojeluskuntain ylipäällikkö Lauri Malmbergista tuli kotijoukkojen päällikkö. Hänen suoria alaisiaan olivat esikuntapäällikkö Armas-Eino Martola ja adjutantti. [2]
Esikunta jakautui viiteen osastoon ja nämä edelleen toimistoihin. Osastoja olivat komento- ja järjestelyosasto, koulutusosasto, hallinnollinen osasto ja intendenttiosasto.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.