Alexander Cellarius
Alexander Cellarius (2. helmikuuta 1898 Orenburgin kuvernementti, Venäjä – 5. heinäkuuta 1979) oli saksalainen Suomessa toisen maailmansodan aikana toiminut tiedustelu-upseeri. Hän oli sotilasarvoltaan komentaja Saksan laivastossa (saks. Fregattenkapitän).
Toiminta sota-aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cellariuksesta tuli 1939 Saksan Suomen-lähetystön laivastoasiamiehen Reimar von Boninin apulainen ja hänen asemapaikkanaan oli ensin Tallinna ja sitten Tukholma. Vuonna 1941 Cellarius joutui poistumaan Ruotsista paljastuneen vakoilutapauksen vuoksi, jonka seurauksena hän siirtyi Helsinkiin, jonne perustettiin Cellariuksen johtama Abwehrin KO Finland. Sen toimisto sijaitsi Pohjoinen Makasiinikatu 9:ssä, jota alettiin kutsua Büro Cellariukseksi.
Jatkosodan alettua ja Saksan vallattua Viron, perustettiin sinne vastaava toimisto, jota Cellarius toimensa ohessa johti. Suomen toimistolla oli alaosastot Mikkelin päämajassa, Rovaniemellä, Kotkassa ja Liinahamarissa Petsamossa. Büro Cellariuksen tehtäviin kuuluivat tiedustelu-, vastavakoilu- ja sabotaasitehtävät venäläisten selustassa. Saksan armeijan tiedustelupalvelun Abwehr liityttyä kesäkuussa 1944 Raichsicherheitshauptamptin (RSHA) alaisuuteen siirtyivät Byro Cellariuksen tiedustelutehtävät Suomessa elokuussa 1944 Alarich Brossin hoitoon ja Büro Cellarius jäi hoitamaan vain vastavakoilua.
Kun Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop vieraili Suomessa kesäkuun lopulla 1944, hän antoi Brossille ja Cellariukselle tehtäväksi luoda Suomeen saksalaismielinen vastarintaorganisaatio, joka voisi tarvittaessa tehdä Suomessa vallankaappauksen erillisrauhan solmimisen estämiseksi. Tätä menetelmää Saksa oli käyttänyt jo Unkarissa maaliskuussa 1944. Bross ja Cellarius alkoivat etsiä organisaatioon saksalaismielisiä jäseniä erityisesti IKL:n piiristä ja SS-joukoissa palvelleista suomalaisista. Uusi organisaatio sai nimekseen Sonderkommando Nord.
Kun Suomi oli solminut välirauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, Büro Cellarius poistui maasta. Cellarius ja Bross johtivat sen jälkeen Sonderkommando Nordin toimintaa Pohjois-Saksassa sijainneesta Swinemündesta käsin. He organisoivat Suomeen saksalaismielisen vastarintaliikkeen; perustivat radiotiedusteluverkon, jota hoiti Helsingissä tanskalainen insinööri Thoralf Kyrre ja kokosivat Swinemündeen noin parinkymmenen suomalaisen ryhmän. Tälle ryhmälle annettiin koulutusta sabotaasitehtävissä. Osa näistä miehistä pudotettiin laskuvarjolla Suomeen ja myös saksalaiset sukellusveneet tekivät salaisia matkoja Suomen rannikolle. Sonderkommando Nordin toiminta päättyi Saksan antauduttua keväällä 1945.
Cellarius ja Bross olivat sodan jälkeen ainakin jonkin aikaa läntisten tiedustelupalveluiden tehtävissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itsetehostuksesta nöyryyteen – suomensaksalaiset 1933-46, s. 183–184. Helsinki: Kansallisarkisto, 2011. ISBN 978-951-53-3373-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.9.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jukka Rislakki : Abwehr ja Eesti, Eesti Ekspress 30. september 1999[vanhentunut linkki]
- Salo, Paavo: ”Sonderkommando Nord” – tapahtumat Kristiinassa ja Närpiössä Sydaby.eget.net. 2.4.2005. Viitattu 24.9.2020.
