Alarich Bross
Alarich Alfons Johann Bross (25. maaliskuuta 1904 Bromberg, Posen, Saksa – 20. huhtikuuta 1982 Flensburg, Schleswig-Holstein, Saksa[1]) oli saksalainen tiedustelu-upseeri, joka johti Sicherheitdienstin tiedustelua Suomessa vuosina 1938–1944. Hän oli sotilasarvoltaan majuria vastaava SS-Sturmbannführer.
Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bross tuli Suomeen 1938 muodollisesti FIHABE (Finnland-Hamburg Befrachtungskontor)-rahtaustoimiston matkailuosaston johtajaksi ja käytti matkailuneuvoksen titteliä. Hän teki 1930-luvun lopulla useita matkoja Lappiin, matkojen virallisena tarkoituksena oli edistää saksalaisten turistien matkailua Lapissa.
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hans Metzger kertoo muistelmakirjassaan Poliittiset aseveljet aloittaneensa yhteistoiminnan Brossin kanssa joulukuussa 1941. Metzger kertoi Brossin lähettäneen SD:lle Berliiniin useaan otteeseen syksyllä 1941 harhaanjohtavia tiedusteluraportteja Suomen tilanteesta. Kun Saksan Suomen-lähetystö sai tiedon näistä raporteista omia kanaviaan pitkin, Metzger sopi esimiehensä suurlähettiläs Wipert von Blücherin kanssa että Metzger alkaisi epävirallisesti luovuttaa Suomea koskevaa "vaaratonta" materiaalia Brossille ja samalle tarkistaisi vaivihkaa, mitä tämä raportoi SD:lle. Metzgerin mukaan tämä yhteistoiminta jatkui sitten koko jatkosodan ajan. Metzgerin mukaan yhteistyö Brossin kanssa aiheutti kuitenkin sen, että hän itse leimaantui Gestapon edustajaksi Suomessa useiden suomalaisten tahojen muun muassa Valpon silmissä. Metzger kertoi lisäksi, että Brossin esimies SS-kenraali Walter Schellenberg yritti värvätä hänet talvella 1942–1943 SD:n asiamieheksi, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta.[2]
Kesäkuussa 1944 Suomessa vieraillut Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop aikoi vaatia Saksan aseavun ehtona Suomen armeijan alistamista OK 20:n komentajan kenraali Eduard Dietlin määräysvaltaan. Bross kertoi olleensa Ribbentropin puheilla Helsingissä ja saaneensa suostuteltua tämän luopumaan tästä vaatimuksesta. Samaan aikaan Bross oli tiedustellut suurlähettiläs Wipert von Blücheriltä löytyisikö Suomesta tuhat sellaista miestä, jotka olisivat valmiit ottamaan vallan Suomessa ja perustamaan saksalaismielisen hallituksen.[3]
Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa
Jatkosodan päätyttyä Bross toimi syksyllä 1944 ja alkuvuodesta 1945 saksalaismielisen vastarintaliikkeen Sonderkommando Nordin kakkosmiehenä Alexander Cellariuksen rinnalla.
Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan antauduttua Bross oli brittien internoimana Englannissa jouluun 1947 saakka. Myöhemmin hän ja Cellarius palvelivat läntisiä tiedustelupalveluja. SS Wiking-divisioonaa sodan aikana komentanut kenraali Felix Steiner julkaisi 1951 pamfletin nimeltä The Defence Idea of the West, jonka Bross toimitti painokuntoon Steinerin pyynnöstä. Bross lisäsi pamflettiin myös omia ajatuksiaan aihepiiristä. Brossin tiedetään eläneen Länsi-Saksassa vielä 1970-luvun alussa.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bross oli naimisissa suomalaisen Viipurista kotoisin olleen Erna Engström-Murajan kanssa. Heillä oli kolme lasta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- CIA:n tiedusteluraportti Alarich Brossista toukokuulta 1952 (Arkistoitu – Internet Archive). Foia.cia.gov.
- Alarich Bross. WWII Books Wiki.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Samuel Roland Bross: Alarich Alfons Johann Bross Geni.com. 12.4.2008. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Hans Metzger : Poliittiset aseveljet. Kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941–1944. Otava 1986. ISBN 9511091328. Brossista sivut 64-66, 92.
- ↑ Lars Westerlund: Itsetehostuksesta nöyryyteen : suomensaksalaiset 1933-46 (PDF) (Brossista sivuilla 253-254) 2011. Helsinki: Kansallisarkisto. Arkistoitu 17.7.2015. Viitattu 24.11.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lappalainen, Niilo: Vaarallisilla teillä : Viimeiset suomalaiset SS-miehet. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22665-3.