Rykmenttimotti
| Rykmenttimotin valtaus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Laatokan Karjalan mottitaisteluita talvisodassa | |||||||||
 Suomalaiset sotilaat keräävät sotasaaliiksi saatuja kivääreitä. Rykmenttimotti, Lemetti, 1.2.1940. SA-kuva 4776. | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
 Majuri Kutsnetsov[2] | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
| 2 800 miestä[2] | |||||||||
| Tappiot | |||||||||
| URR 166 miestä.[1] Muista suomalaistappioista ei tietoja. |
1 500 kaatunutta 250 vankia[3] | ||||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
Rykmenttimotti kuului alkujaan Kitilän suurmottiin, joka syntyi talvisodassa Suomen IV Armeijakunnan suuren vastahyökkäyksen seurauksena 6.–17. tammikuuta 1940 välisenä aikana.
Motin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmenttimotin alue alkujaan Kitilän suurmotin alueeseen, josta se eräänlaisena ulokkeena tai sarvena työntyi idän kautta lähes suoraan pohjoiseen seuraten Lemettiin johtavaa tieuraa. Jo ennen Rykmenttimotin irrottamista suomalaisjoukot saivat irrotettua ja tuhottua mainitun ulokkeen pohjoisosassa olevan Lemetin tienhaaran motin alueella olevat joukot. Rykmenttimotin alue oli siis ulokkeen keskiosaa.
Rykmenttimotti syntyi 9. helmikuuta 1940 Er.P 8:n katkaistua vihollisjoukkojen yhteydet Vorojenkiven lounaispuolella. Syntynyt motti oli noin 1,5 kilometriä pitkä, mutta vain muutamia satoja metrejä leveä.
Toiminta mottia vastaan ja sen kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10. helmikuuta 1940 aamulla Er.P 8 ja I/JR 37 yrittivät motin tuhoamista, mutta hyökkäys tuli torjuttua etenkin mottiin jääneiden lukuisten panssarivaunujen tulella.
15. helmikuuta 1940 aamuyöllä Taisteluosasto Oinas yritti jälleen hyökätä mottia vastaan, mutta jälleen hyökkäysvaunujen tulen aiheuttamien runsaiden tappioiden vuoksi yritys oli keskeytettävä.
16. helmikuuta 1940 Taisteluosasto Oinas sai vahvistuksekseen Uudenmaan Rakuunarykmentin ja Ratsastavan Patterin Rykmenttimotin tuhoamista varten.
17. helmikuuta 1940 Taisteluosasto Oinas aloitti aamuyöllä hyökkäyksen Rykmenttimottia vastaan, joka johti menestykseen ja motin eteläosan valtaukseen aamupäivän aikana. Hyökkäys aloitettiin uudelleen myöhään iltapäivällä.
18. helmikuuta 1940 aamulla motti vihdoin laukesi. Ilmoitusten mukaan vankeja saatiin noin 250 ja kaatuneita neuvostosotilaita laskettiin olleen 1 000–1 200. Myös suomalaisten tappiot olivat huomattavat muun muassa vihollisen lukuisien panssarivaunujen tulen vuoksi.
Sotasaalis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Motista saatu sotasaalis käsitti muun muassa seuraavia taisteluvälineitä[4]:
- 30 pst-tykkiä
- 32 kenttätykkiä
- 20 panssarivaunua
- 6 ilmatorjuntakonekivääriä
- 9 konekivääriä
- 25 kuorma-autoa
- 17 traktoria
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
- Raunio, Ari & Kilin, Juri: Talvisodan taisteluja. Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-415-4.