Putkimiina PM-43 ja PM-68
Putkimiinat PM-43 ja PM-68 ovat Suomessa valmistettuja sirpalevaikutteisia jalkaväkimiinoja. Lyhenne PM tarkoittaa "putkimiinaa" ja numerot 43 ja 68 miinojen valmistuksen aloitusvuotta.
Suomen liityttyä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan miinakieltosopimukseen putkimiinat poistuivat Puolustusvoimien käytöstä.[1] Ottawan sopimuksen mukaisesti Puolustusvoimat on hävittänyt suurimman osan putkimiinoista.[2] Ottawan sopimuksen mukaan Puolustusvoimat on kuitenkin säilyttänyt pienen määrän putkimiinoja ja niiden sytyttimiä miinanraivaamiskoulusta varten.[3]
Putkimiina 43 (PM-43)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teollisesti valmistettujen jalkaväki- ja panssarimiinojen valmistus alkoi Suomessa talvisodan jälkeen. Jatkosodan aikana vuosina 1941-1944 Suomessa kehitettiin useita uusia jalkaväkimiinamalleja, joista yksi oli putkimiina 43 (PM-43).[4]
Putkimiina 43:n runko on valettua rautaa. Rungon valussa olevat uurteet toimivat esisirpalointina, joka vakauttaa miinan sirpalekuvion muodostumista ja tehostaa siten miinan sirpalevaikutusta. Miinan rungossa on 180 grammaa trotyyliä. Miinan alkuperäinen räjäytyin, tai nalliosa, koostui iskusytytyksellä toimivasta nallista, nahasta valmistetusta tiivisteestä sekä bakeliitista valmistetusta sytyttimen kiinnitysosasta. Vetosytytin kiinnitettiin kierteillä räjäyttimeen.[4]Toisen maailmansodan aikainen vetosytytin korvattiin 1980-luvun puolivälissä uudella vetosytytin 86:lla.[5]
Iskusytyttimen avulla putkimiina 43 voitiin laukaista ansalangan avulla tai tähysteisesti vetolangan avulla. Miina voitiin kiinnittää esimerkiksi rautalangan avulla puunrunkoon, tai sitä voitiin käyttää esimerkiksi rakennusten ansoittamiseen.[4]
Putkimiina 68 (PM68)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen suluttamisen nopea kehittäminen 1960-luvulla johti putkimiina 68 kehitettämiseen. PM 68 on viimeiseksi jäänyt Suomessa kehitetty putkimiinamalli. Putkimiina 68 otettiin käyttöön vuonna 1968. Vetosytyttimellä toimivaa putkimiina 68 voitiin laukaista ansalangan avulla tai tähysteisesti vetolangan avulla. Miina voitiin kiinnittää esimerkiksi rautalangan avulla puunrunkoon, tai sitä voitiin käyttää esimerkiksi rakennusten ansoittamiseen.[6] 1980-luvun puolivälissä putkimiina 68:n alkuperäinen vetosytytyin korvattiin vetosytytin 86:a.[5]Vetosytytin 86 korvattiin myöhemmin vetosytytin 95:llä, jolloin miinan nimeksi muodostui putkimiina 68/95 (PM68/95).[7]
Putkimiina 68:n runko on valmistettu jousiteräksestä. Miinan rungossa on 180 grammaa trotyyliä. Miinan kokonaispaino on 900 grammaa. Sirpaleet ovat tappavia 15 metriin asti ja haavoittavat 30-50 metriin saakka. Putkimiina 68 on tehokkaampi kuin putkimiina 43, sillä sen jousiteräksestä valmistettu runko muodostaa räjähtäessään suurempia ja tasalaatuisempia sirpaleita, kuin valuraudasta valmistetun putkimiina 43:n runko.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomi luopuu jalkaväkimiinoista Yle Uutiset. 11.8.2011. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Jalkaväkimiinojen hävitys alkoi Yle Uutiset. 21.8.2012. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ FINLEX ® - Sopimusteksti www.finlex.fi. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ a b c Mäkitalo Janne: Räjähtävää voimaa 1 Suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana, s. 455-456. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Edita Publishing OY, 2019.
- ↑ a b Mäkitalo Janne: Räjähtävää voimaa 2 Suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana., s. 232. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Edita Publishing OY, 2019.
- ↑ Mäkitalo Janne: Räjähtävää voimaa 2 Suomalaisen pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana, s. 177. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Edita Publishing OY, 2019.
- ↑ a b Putkimiina 68-esittelytaulu, RUK-museo, Hamina.