Aino Kallio (radiokuuluttaja)
Aino Lyydia Kallio eli Moskovan Tiltu (s. 1903 Hämeenlinna[1]) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen radiokuuluttaja, joka levitti talvi- ja jatkosodassa sotapropagandaa suomalaisille sotilaille. Hänestä tuli Suomessa kyseenalainen kuuluisuus.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjassaan Suomi Neuvostoliiton radiossa (1942) toimittaja Yrjö Kilpeläinen kuvasi Aino Kalliota. Kilpeläisen tietojen mukaan Kallio osallistui 1920-luvulla Suomen Kommunistisen Puolueen maanalaiseen toimintaan Viipurissa ja Hyvinkäällä. Viipurissa Kallio oli yhteistoiminnassa Saimi Virtasen eli myöhemmän ”Petroskoin Tiltun” kanssa. Vuonna 1929 Kallio pidätettiin ja tuomittiin maanpetoksellisesta toiminnasta yhden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Kallio vapautui tammikuussa 1931 ja siirtyi Neuvostoliittoon vuoden 1932 alussa. Moskovassa Kallio suoritti Lenin-koulun kurssin vuosina 1932–1933.[2]
Suvussa kulkeneiden tietojen mukaan Aino Kallio solmi avioliiton Lenin-koulussa opettajana toimineen tamperelaislähtöisen Lauri Gustafssonin kanssa ja sai kaksi tytärtä, jotka valmistuivat aikuistuttuaan lääkäreiksi. Aino Kallion serkku Meeri Kallio avioitui taidemaalari Yrjö Saarisen kanssa. Hänen toinen serkkunsa oli Hyvinkäällä vaikuttanut lehtimies ja kirjailija T. W. Paavonkallio.[3]
Eräiden tietojen mukaan Aino Kallio kävi vaivihkaa Suomessa yhden kerran sotien jälkeen.[3]
”Tiltu”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirjo Hämäläisen ja Simo Juntusen mukaan ”Tiltu” oli yhteinen vähättelevä kutsumanimi Neuvostoliitosta sota-aikana kuultujen suomenkielisten propagandalähetysten naisäänille. ”Moskovan Tiltun” ja ”Petroskoin Tiltun” lisäksi radioaalloilla esiintyi myös ”Leningradin Tiltu” eli Inkeri Lehtinen. Nimitys juontaa juurensa Pietarin radan rakentamisen aikaan 1870-luvulla Iitissä eläneestä, radan rakentajille seuraa pitäneestä naisesta. ”Iitin Tiltusta” kertovan kansanlaulun levytti Hiski Salomaa Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla huomattavasti alkuperäisestä siistityin sanoin.[2][3]
Venäläisiä rintamasotilaita uhkailtiin vakavilla rangaistuksilla suomalaisten propagandaradioiden kuuntelemisesta. Suomalaiset saivat kuitenkin kuunnella venäläisiä propagandaradioita, joista Moskovan Tiltu on ehkä kuuluisin. Suomalaiset usein pilailivat Tiltun kustannuksella, koska propaganda oli useasti hyvinkin ilmiselvää.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aho, Erkki: Tiltun tarina Suomen historiaa -blogi. 9.1.2009. Blogspot.com. Viitattu Viitattu 9.6.2014.
- ↑ a b Simppa: Jahvetti : legenda jo eläessään, s. 81. Porvoo ; Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-00728-3-4.
- ↑ a b c Hämäläinen, Pirjo: Moskovan ja Iitin Tiltu 10.1.2011. Kansan Uutiset. Viitattu 8.2.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virtanen, Raili: Tiltun tarina : eräs suomalainen elämänkohtalo. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-26406-1-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Moskovan Tiltu” puhuu Yle Elävä arkisto
- ”Moskovan Tiltun” ääninäyte Histdoc.fi