Hattu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo päähineestä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Vincent van Gogh, Olkihattu- ja piippuasetelma, 1885.
Naisten hattumuotia vuodelta 1911.

Hattu on tavallisesti jäykästä materiaalista valmistettu päähine. Hattua käytetään paitsi pään suojaamiseen ja lämpöenergian säilyttämiseen, myös sen koristearvon takia. Erilaisia hattuja ovat muuan muassa knalli, silinterihattu ja lierihattu, joka suojaa auringolta. Villalangasta virkattua päähinettä sanotaan pipoksi tai myssyksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset tunnetut kuvaukset hatuista löytyvät hautamaalauksista antiikin Thebasta. Näissä kuvissa esiintyy olkihattuinen mies. Muita viittauksia miesten, ja etenkin orjien, käyttämiin hattuihin löytyy myös Antiikin Kreikasta ja Antiikin Roomasta. Samaan aikaan naiset kuvattiin esiemrkiksi huppujen tai huivien kanssa. [1] Ensimmäiset naisten hatut taas ilmestyivät 1500-luvun lopulla. 1800-luvun alkupuolella naiset käyttivät hilkkoja. Vähitellen hatut muuttuivat entistä isommiksi ja koristeellisimmiksi, kunnes 1920-luvulla naisten hiusmuodin muuttuessa lyhyemmäksi myös naisten hatut pienenivät.[2]

Hatun kuvaannollisia merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fedora-hattu on yleisin miesten lierihatuista. Se on puolipehmeä huopahattu, jonka nimi on peräisin Giordanon Fedora-oopperan päähenkilöltä, ruhtinatar Fedora Romazovalta.

Kuvaannollisesti hattu voi viitata henkilön asemaan tai rooliin. Tällä tavoin termiä käyttää esimerkiksi Edward de Bono (1990) viitatessaan keskustelijoiden erilaisiin rooleihin ilmauksella ajatteluhattu.[3] Kaunokirjallisuudessa Mario Puzon romaanissa Kummisetä hattu osoittaa tietyn ajatusmaailman omaksumista seuraavassa Tom Hagenin repliikissä Michael Corleonelle: "[P]anin sisilialaisen hatun päähäni ja lopulta tajusin senkin." [4] Hattuun liittyy monia sanontoja, kuten (kerjätä) hattu kourassa, (tehdä) hattutemppu tai nostaa hattua.

Toisinaan halutaan korostaa omaa persoonallisuutta pitämällä tavalliseksi mielletystä poikkeavaa hattua.

Hattu uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattu voi osoittaa kantajansa uskontoa tai arvoasemaa, esimerkiksi katolisen kirkon kardinaalit käyttävät punaista kalottia eli zucchettoa, paavi puolestaan valkoista. Myös juutalaisilla on oma rukouspäähine, kipa eli jarmulke. Sikhit käyttävät uskontonsa tunnuksena turbaania. Muun muassa suomalaisissa herätysliikkeissä suhtauduttiin 1800-luvulla hatun käyttöön turhana koreiluna.

Hattu päässä vai päästä?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan hatun päässä pitäminen merkitsee kunnioitusta, toisinaan sen pois ottaminen. Esimerkiksi juutalaiset pitävät hattua päässä synagogassa ja sisätiloissa, kun taas kristityt miehet ”paljastavat” päänsä tullessaan sisätilaan tai kirkkoon. Ulkona käytettäväksi tarkoitettu päähine riisutaan usein sisätiloihin mennessä samalla muidenkin ulkovaatteiden kanssa. Länsimaissa hyviin tapoihin kuuluu, että hattu päässä ei syödä.[5]

Väinö Linna käyttää Tuntemattomassa sotilaassa näitä tapoja kuvatessaan ironisesti suomalaista kansanluonnetta. Määtän kysyessä mitä on urheus, Vanhala vastaa urheuden ilmenevän siinä, ettei ”korpisoturi – – ota lakkia päästänsä muualla kuin kun kirkossa ja lakituvassa”.

Hattu oppiarvon tunnuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen ylioppilaslakki.

Suomessa tärkeä symboliarvo on myös tohtorinhatulla ja ylioppilaslakilla sekä teekkarilakilla. Myös merkonomilakki toimii tällä tavoin. Jotkin ammattioppilaitoksetkin ovat suunnitelleet valmistuville ammattilaisille omat ammattilakkinsa päättäjäisjuhlissa jaettaviksi.

Aikaisemmin erityisesti ylioppilaslakkia pidettiin arkikäytössäkin osoittamassa kantajansa oppiarvoa. Nykyään oppiarvoja osoittavien hattujen ja lakkien käyttö on rajoitettu erityisiin tilaisuuksiin. Esimerkiksi tohtorinhattua käytetään promootion lisäksi vain kustoksen ja vastaväittäjän asemassa väitöstilaisuudessa sekä yliopiston erityisissä juhlatilaisuuksissa.

Hattu palkintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan muukalaislegioonassa oikeus käyttää erityistä valkoista päähinettä, Képi Blancia, myönnetään peruskoulutuksen jälkeen erityisessä juhlassa.[6]

Ranskan muukalaislegioonan Képi Blanc.

Suomen sarjakuvaseura jakaa Puupäähattua ansioituneille sarjakuvapiirtäjille. Ola Fogelbergin sarjakuvasankarin Pekka Puupään hattu on tyypillinen pitkänmallinen.

Hattu metsästyksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattua on käytetty myös merkinantoon. Metsästäjä viestittää punaisella hatulla matkan päähän olevansa ihminen, jotta muut metsästäjät eivät ampuisi häntä. Hatun katsotaan olevan tärkeä osa asukokonaisuutta esimerkiksi häissä tai muissa tilaisuuksissa, jossa edellytetään muodollista pukeutumista.

Hatun valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattuja on tehty esimerkiksi huovasta, nahasta, muovista ja erilaisista kankaista. Tuohi, taula, olki ja pahvi ovat erikoisempia hattumateriaaleja.

Usein hatussa on koristeita, kuten nauhoja ja sulkia. Suruaikaan mustaan hattuun on voitu liittää myös huntu. Hattu voi sisältää lisäosia kuten lipan tai korvaläpät. Korvaläpät voidaan kääntää kylmällä ilmalla korvien suojaksi.

Hattuja on valmistettu jo pitkään teollisesti. Hatunvalmistusta taiteena toteuttaa modisti. Tämä ammatti on keskittynyt etenkin naisten kalliiden, yksilöllisten hattujen suunnitteluun.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hattu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. History of Hats Hatsandcaps.co.uk. Viitattu 2011-07-02.
  2. Hat history Hatsuk.com. Viitattu 2012-01-07.
  3. De Bono, Edward: Kuusi ajatteluhattua. Helsinki: MARK kustannus, 1990. ISBN 952-9569-01-7.
  4. Puzo, Mario: Kummisetä : Romaani mafiasta, s. 450-451. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-02991-2.
  5. Hatunkäyttäjän etiketti Fredrikson. Viitattu 13.2.2012.
  6. Pietiläinen, Kyösti ; Pietiläinen, Petri: "Legioonalainen Peters - Suomalaisen palkkasoturin muistelmat", s. 44-45. 8. painos, 2006. Tammi, 2003. ISBN 951-31-3193-9.