Kadonneen aarteen metsästäjät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kadonneen aarteen metsästäjät
Raiders of the Lost Ark
Kadonneen aarteen metsastajat juliste.jpg
Ohjaaja Steven Spielberg
Käsikirjoittaja Lawrence Kasdan
Tarina:
George Lucas
Philip Kaufman
Tuottaja George Lucas
Howard G. Kazanjian
Frank Marshall
Robert Watts
Säveltäjä John Williams
Pääosat Harrison Ford
Karen Allen
Paul Freeman
Ronald Lacey
John Rhys-Davies
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Lucasfilm Ltd.
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 12. kesäkuuta 1981
Suomen lippu 18. joulukuuta 1981
Kesto 115 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 20 000 000 $
Tuotto 384 140 454 $
Seuraaja Indiana Jones ja tuomion temppeli
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Kadonneen aarteen metsästäjät (tunnetaan myös nimellä Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät, engl. Raiders of the Lost Ark tai Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen seikkailuelokuva, jonka on ohjannut Steven Spielberg ja tuottanut George Lucas. Se on Indiana Jones -elokuvasarjan ensimmäinen osa. Elokuvasta tuli nopeasti valtavan suosittu, ja se voitti vuoden 1982 Oscar-gaalassa neljä palkintoa.

Harrison Ford esittää Indiana Jonesia, seikkailija-arkeologia, joka palkataan etsimään liitonarkkia. Vastassaan hänellä ovat natsit, jotka uskovat armeijansa olevan voittamaton arkin kanssa. Indianan naisystävää Marion Ravenwoodia esittää Karen Allen, hänen kilpailijaansa René Belloqia Paul Freeman ja apuriaan Sallahia John Rhys-Davies.

Spielbergin ja Lucasin ajatuksena oli alusta alkaen tehdä elokuvalle jatko-osia. Elokuvalle onkin tehty kolme jatko-osaa, Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984), Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) ja Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1936 Indiana Jones on Etelä-Amerikassa etsimässä kultaista jumalpatsasta. Hän onnistuu henkensä kaupalla pakenemaan temppelistä, jossa sitä säilytetään, vain menettääkseen patsaan kilpailijalleen René Belloqille.

Palattuaan Yhdysvaltoihin Indiana lähetetään etsimään liiton arkkia Kairosta. Myös natsit havittelevat arkkia, eikä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu salli sen joutua heidän käsiinsä. Armeija, joka kantaa arkkia edessään, on voittamaton. Etsinnöissään Indiana saa apua nuorelta Marion Ravenwoodilta, jonka isä, kuollut arkeologi ja Indianan oppi-isä Abner Ravenwood, omisti tietämättään talismaanin, joka paljastaa Arkin olinpaikan. Jones saa talismaanin Marionilta Nepalissa.

Indiana ja Marion matkaavat Kairoon, jossa René Belloqin johtamat natsit etsivät jo arkkia. Indiana luulee Marionin kuolleen kamppailussaan natseja vastaan, vaikka todellisuudessa nainen vain kidnapataan. Indiana jatkaa arkin etsintää yhdessä ystävänsä Sallahin kanssa ja onnistuu löytämään sekä arkin että Marionin natsien kaivausalueelta. Pitkällisen kamppailun jälkeen he saavat arkin haltuunsa ja yrittävät paeta laivalla. Natsien sukellusvene saa heidät kuitenkin kiinni; he valtaavat laivan ja vievät arkin sekä Marionin. Indiana lähtee perään, muttei saadakseen arkin takaisin haltuunsa, vaan pelastaakseen Marionin. Hän jää vangiksi, mutta kun natsit avaavat arkin, he päästävät sen voiman vapaaksi ja tuhoutuvat. Indiana ja Marion toimittavat arkin Yhdysvaltoihin, jossa se piilotetaan jättiläismäiseen varastoon.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Indiana Jones

Elokuvaohjaaja Steven Spielberg oli jo kauan ennen vuonna 1981 julkaistua ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa halunnut tehdä seikkailuelokuvan, jossa hahmot kiertäisivät maailmaa ja kävisivät eri paikoissa.[1] Hän olisi halunnut ohjata James Bond -elokuvan, mutta tuotantoyhtiö torjui tarjouksen koska piti Bond-elokuvien tekemistä brittien etuoikeutena.[2]

Elokuvaohjaaja ja tuottaja George Lucas oli jo pitkään suunnitellut seikkailuelokuvaa, joka toimisi kunnianosoituksena sarjaelokuville, joista hän oli pitänyt nuorena.[1] Tällaisia sarjoja olivat olleet Republic Picturesin 1930- ja -40-luvuilla tuottamat Zorro's Fighting Legion, Spy Smasher ja Don Winslow of the Navy, joka kertoi natseja vastaan taistelevasta tarjoilijasta.[3] Lucas alkoi suunnitella Tähtien sotaa, muttei kuitenkaan täysin jättänyt ajatustaan seikkailuelokuvasta, jonka pääosassa olisi aarteita metsästävä arkeologi. Vuonna 1975 hän esitteli suunnittelemaansa seikkailija-arkeologia ensimmäisen kerran ohjaaja Philip Kaufmanille, joka piti ajatuksesta ja ehdotti liitonarkkia elokuvan aarteeksi. Kaufman lähti kuitenkin tekemään toista elokuvaa, eikä Lucasilla Tähtien sodan takia ollut aikaa seikkailuelokuvalleen, joten hanke unohtui.[3]

Maaliskuussa 1977 Spielberg ja Lucas vaimoineen matkustivat yhteiselle lomalle Havaijille[1], Mauna Kean saarelle[4], koska Lucas halusi välttää Tähtien sota (Star Wars, 1977) -elokuvansa ensi-illan tuoman paineen.[5] Kuultuaan elokuvan olleen suuri menestys hän ilahtui ja tiedusteli Spielbergiltä, mitä hän aikoi tehdä seuraavaksi.[2][5] Spielberg sanoi haluavansa tehdä elokuvan, jossa päähenkilöt liikkuisivat maailman ympäri[1]. Spielbergin kerrottua, ettei häntä ollut valittu seuraavan James Bond -elokuvan ohjaajaksi, Lucas totesi, että hänellä olisi Spielbergille ”jotakin parempaa”.[5] Hän kertoi suunnittelemastaan sankarihahmosta, tunnetusta arkeologista ja aarteenmetsästäjästä, josta hän tuolloin käytti nimeä Indiana Smith, silloisen Indiana-nimisen koiransa mukaan. Spielberg innostui ajatuksesta, muttei pitänyt hahmon nimestä, jolloin Lucas käski Spielbergiä nimeämään elokuvan ”Indiana Jonesiksi tai miksi hyvänsä, sehän on sinun elokuvasi”.[2] Tämä tapahtui Spielbergin mukaan Mauna Kean saarella.[4] Kun Spielberg suostui ohjaamaan elokuvan, Lucas lisäsi, että he tekisivät kolme elokuvaa hahmon ympärille. Spielberg suostui, ja sarjasta sovittiin Spielbergin kertoman mukaan toukokuussa 1977.[6]

Käsikirjoitus ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kuvausten alkua George Lucas ja Steven Spielberg palkkasivat käsikirjoittajaksi Lawrence Kasdanin. Kasdan oli ollut työskennellyt käsikirjoittajana vasta kuukauden, kun Spielberg sanoi hänelle tekevänsä elokuvaa Lucasin kanssa ja haluavansa Kasdanin kirjoittavan sen. Spielberg kutsui Kasdanin tapaamiseen Lucasin kanssa, jolloin Lucas sanoi tekevänsä elokuvan, jonka ”päähenkilö on nimetty koirani mukaan, hänellä on ruoska ja se on kuin vanhan ajan sarjaelokuvat”. Tämän sanottuaan Lucas pyysi saada kätellä muita, koska piti hetkeä historiallisena.[7]

Työn alkaessa Spielberg ja Lucas keskustelivat Kasdanin kanssa elokuvan aiheesta ja suunnittelemistaan toimintakohtauksista. Spielbergin mielestä varsinainen elokuva syntyi käsikirjoitusvaiheessa eikä Havaijilla, jossa Spielberg ja Lucas olivat ideoineet vain hahmon.[1]

Monia kohtauksia käsikirjoituksesta jouduttiin jättämään pois varsinaisesta elokuvasta keston vuoksi. Esimerkiksi suunniteltu romanttinen kolmiodraama Marionin, Indianan ja hänen arkkivihollisensa Belloqin kanssa poistettiin kokonaan. Joitakin kohtauksia käytettiin kuitenkin myöhemmin, esimerkiksi takaa-ajokohtaus kaivoskärryillä liitettiin myöhemmin elokuvan jatko-osaan Indiana Jones ja tuomion temppeli.[7] Näkemyserot elokuvan tyylistä näkyivät hahmojen suunnittelussa. Spielberg olisi alun perin halunnut tehdä majuri Tohtista kyborgin, jonka toisen käden paikalla olisi ollut liekinheitin, mutta Lucas torjui tämän idean.[1][7]

Monet studiot hylkäsivät Kadonneen aarteen metsästäjien käsikirjoituksen eivätkä suostuneet tuottamaan sitä. Studiot suhtautuivat epäillen 20 miljoonan dollarin budjettiin, jonka Lucas oli suunnitellut elokuvalle, eivätkä halunneet Spielbergiä ohjaajaksi. Spielbergin viimeisin elokuva 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? oli ollut suuri taloudellinen pettymys, eikä luottamus häneen ollut suuri.[8] Lopulta Paramount Pictures suostui tuottamaan elokuvan. Lucas tarjosi elokuvaa Paramountille riitaannuttuaan Tähtien sodat tuottaneen 20th Century Foxin kanssa.[9]

Näyttelijöiden valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan päärooliin valittiin alun perin Tom Selleck, joka joutui kuitenkin jättämään hankkeen, koska oli sitoutunut Magnum-TV-sarjaan. Spielberg halusi pääosaan Harrison Fordin. Lucas vastusti tätä, sillä ei halunnut, että hänet ja Ford yhdistettäisiin toisiinsa, kuten ohjaaja Martin Scorsese ja näyttelijä Robert DeNiro. Ford oli esiintynyt tuohon mennessä kolmessa Lucasin elokuvassa: Svengijengi '62, Tähtien sota ja Imperiumin vastaisku. Lucas oli myös epäileväinen siitä, suostuisiko Ford uuteen kolmen elokuvan sopimukseen heti Tähtien sota -sarjan päätyttyä. Spielberg päätti yrittää, ja luettuaan käsikirjoituksen Ford suostui.[8]

Indianan tyttöystävän Marion Ravenwoodin roolia varten haastateltiin monia näyttelijättäriä, kuten Barbara Hersheyta, Debra Wingeria ja Sean Youngia. Rooliin lopulta valitun Karen Allenin annettiin omaa koe-esiintymistään varten nähdä käsikirjoituksesta ainoastaan hänen ja Indianan ensimmäinen kohtaaminen kapakassa. Hän suoritti koe-esiintymisensä John Shean kanssa, joka haki Indianan rooliin. Testikuvauksensa Allen näytteli Tim Mathesonin kanssa.[8]

Spielberg oli kaavaillut Belloqin rooliin italialaista Giovanni Giannia. Lopulta rooliin palkattiin Paul Freeman, jonka Spielberg oli nähnyt Death of a Princess -draamadokumentissa.[8] Myöhemmin Spielberg tajusi, ettei tiennyt, osasiko Freeman puhua ranskalaisella aksentilla, joten Freemanin piti matkustaa junalla Spielbergin luokse osoittamaan taitonsa.[10]

Spielbergin mukaan Sallahin piti alun perin olla pienikokoinen, ja hänen rooliaan tarjottiin Danny DeVitolle, joka olisi näytellyt sen mielellään, ellei olisi ollut kiireinen toisen hankkeensa kanssa. John Rhys-Davies kysyikin Spielbergilta ensimmäisenä, haluaako hän tämän menevän leikkaukseen, koska Sallahin roolihahmo on käsikirjoituksessa lyhyt ja laiha. Spielberg sanoi haluavansa Rhys-Daviesin näyttelevän jotakin ”Shōgunin ja Falstaffin väliltä”.[8]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Harrison Ford   … Indiana Jones  
 Karen Allen   … Marion Ravenwood  
 Paul Freeman   … Rene Belloq  
 Ronald Lacey   … Arnold Toht  
 John Rhys-Davies   … Sallah  
 Denholm Elliot   … Marcus Brody  
 Alfred Molina   … Satipo  
 Wolf Kahler   … Eversti Dietrich  
 Anthony Higgins   … Gobler  
 Vic Tablian   … Barranca  
 Don Fellows   … Eversti Musgrove  
 William Hootkins   … Majuri Eaton  
 Fred Sorenson   … Jock  
 Anthony Chinn   … Mohan  
 Christopher Frederick   … Otto  
 Kirah Shah   … Abu  
 Souad Messaoudi   … Fayah  
 Terry Richards   … Arabimiekkamies  
 Michael Sheard   … Sukellusveneen kapteeni  
 Dennis Muren   … Natsivakooja lentokoneessa  
 Glenn Randall Jr.   … Mekaanikko  
 Frank Marshall   … Lentäjä  
 Pat Roach   … Sherpa, iso saksalainen sotilas  

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiin sijoittuvat kohtaukset päätettiin kuvata Tunisiassa, joka oli kuvausryhmän kannalta helpompi vaihtoehto, koska sfinksiä tai pyramideja ei tarvinnut näyttää kuvissa.[11] Kuvausten aikana Tunisiassa ryhmä kohtasi vaikeuksia, kun Harrison Ford kärsi vatsakivusta, ja kohtausta, jossa Indiana Jonesin piti taistella miekkailevaa arabisoturia vastaan, jouduttiin lyhentämään niin, että hän vain ampui tämän. Lisäksi koska elokuvan tapahtumat sijoittuivat 1930-luvulle, kuvausryhmä joutui poistamaan 300 televisioantennia talojen katoilta.[12] Lisäksi toista kuvausryhmää johtanut Lucas tuli merisairaaksi matkallaan La Rochelleen ja joutui palaamaan takaisin kotiinsa toipumaan. Päästyään vihdoin osallistumaan kuvauksiin Tunisiassa Lucasin iho paloi pahasti auringossa ja hänen kasvonsa turposivat. Spielberg on sanonut Lucasin näyttäneen niin pahalta, että ”kääntämällä kameran ympäri hän olisi voinut kuvata kauhuelokuvan”.[10]

Sielujen kaivo -kohtaukset kuvattiin Englannissa Elstreen studiolla.[11] Alun perin kaivossa piti olla 500–600 käärmettä lähikuvia varten ja kaukaa kuvattaessa kaivossa olisi käytetty mekaanisia käärmeitä. Spielberg kuitenkin tyrmäsi ehdotuksen ja kuvauspaikalle toimitettiin 6 000 aitoa käärmettä. Indianaa näytellyt Ford on kommentoinut, ettei käärmeiden kanssa työskentely häirinnyt häntä, koska ”se on vain näyttelemistä”.[13]

Kuvausten aikana Ford halusi tehdä itse kaikki stunttinsa, joihin kykeni. Hän suunnitteli usein sijaisnäyttelijänsä Vic Armstrongin kanssa sitä, miten Indiana Jonesin hahmo toimisi erilaisissa tilanteissa.[13]

Elokuvan loppukohtausta, Arkin avaamista, kuvattaessa Spielberg ja Lucas eivät keskittyneet siihen, miten veriseltä kohtaus näyttäisi. Käsikirjoituksessa kohtaus oli kuvattu yksinkertaisesti ja Spielberg saneli kohtauksen kulun. Lucasin mukaan siihen aikaan tuollaisia tehosteita pystyi tekemään kenenkään puuttumatta asiaan.[13]

Kadonneen aarteen metsästäjiä tehdessään Spielberg oli asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseen pysymisen budjetissa ja aikataulussa, sillä hänen aiemmat elokuvansa Tappajahai (1975), Kolmannen asteen yhteys (1977) ja 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? (1979) olivat ylittäneet annetun budjettinsa ja myöhästyneet aikataulusta.[1] Kadonneen aarteen metsästäjät valmistuikin 17 päivää etuajassa, ja sen tuotantokustannukset pysyivät tarkasti suunnitellussa budjetissa.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Williams tekemässä musiikkia elokuvaan.

Säveltäjä John Williams oli aiemmin tehnyt musiikin yhtä lukuun ottamatta kaikkiin Spielbergin ohjaamiin pitkiin elokuviin ja säveltänyt musiikin Lucasin Tähtien sota -elokuviin. Spielberg on korostanut Williamsin musiikin merkitystä sanoessaan myöhemmin, että Kadonneen aarteen metsästäjistä piti alusta alkaen tulla elokuva, jossa olisi seikkailua, maailman ympäri matkaamista ja hienoa John Williamsin musiikkia.[1] Williams otti elokuvan musiikkiin vaikutteita vanhoista Warner Bros.:in elokuvista ja sävelsi kappaleet omien sanojensa mukaan kieli poskessa. Indiana Jonesin teemamusiikki syntyi parissa viikossa Williamsin lisätessä silloin tällöin uuden nuotin. Hän soitti Spielbergille pari kehittämäänsä osaa teemasta, jolloin tämä kysyi, miksei Williams yhdistäisi niitä.[14]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadonneen aarteen metsästäjät tuotti 385 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti,[15] ja oli vuoden 1981 tuottoisin elokuva Pohjois-Amerikassa.[16] Se sai myös kriitikoilta innostuneen vastaanoton. Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 94 prosentin ”tuore”-arvosana.[17] New York Timesin elokuva-arvostelija Vincent Canby kutsui sitä yhdeksi ”hauskimmista, kekseliäimmistä ja tyylikkäimmistä amerikkalaisista seikkailuelokuvista, mitä on koskaan tehty”.[18] Roger Ebert antoi sille neljä tähteä neljästä ja kehui sitä mielikuvitukselliseksi ja nopeatempoiseksi seikkailuelokuvaksi, joka vie katsojan mukanaan jo alussa.[19]

Vuoden 1981 Oscar-gaalassa Kadonneen aarteen metsästäjät voitti neljä Oscar-palkintoa: paras lavastus, leikkaus ja äänitys sekä parhaat erikoistehosteet. American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 1998 sadan parhaimman yhdysvaltalaisen elokuvan listalle, ja seuraavana vuonna kongressin kirjasto valitsi sen National Film Registryyn arkistoitaviin elokuviin.[20]

Iltalehden DVD-arvostelussa vuonna 2008 elokuvan sanottiin olevan edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailuelokuvista, jossa sarjakuvamaisen vauhdikas toiminta, terävä huumori ja karismaattinen päähenkilö täydentävät toisiaan.[21]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadonneen aarteen metsästäjien jälkeen julkaistiin niistä huomattavasti vaikutteita ottaneita seikkailuelokuvia ja tv-sarjoja. Ensimmäinen tv-sarja, joka oli selkeästi ottanut vaikutteita Kadonneen aarteen metsästäjistä oli Kultainen apina (Tales of the Gold Monkey, 1982), joka ilmestyi vain vuotta elokuvan jälkeen.[22] Ensimmäisiä elokuvia olivat Vihreän timantin metsästys (Romancing The Stone, 1984) ja Kuningas Salomonin kaivokset (King Solomon's Mines, 1985), joissa kummassakin nähdään Indiana Jones -vaikutteinen sankarihahmo.[23]

Kadonneen aarteen metsästäjät innosti vuonna 1981 12-vuotiaat Eric Zalan, Chris Strompolosin ja Jayson Lambin kuvaamaan elokuvasta oman versionsa, joka valmistui vuonna 1988.[24] Elokuva kuvattiin noin 5 000 dollarin budjetilla, ja se jäljitteli esikuvaansa tarkasti.[25] Elokuva saavutti yllättäen suosiota, kun Harry Knowles otti sen mukaan Butt-Numb-A-Thon-elokuvafestivaaleille.[25] Tekijät lahjoittivat kaikki elokuvasta saamansa voitot hyväntekeväisyyteen. Alkuperäisen elokuvan tekijätkin päättivät katsoa tekijänoikeusrikkomusta läpi sormien, ja uuden version tekijät saivat kutsun niin Lucasin Skywalker Ranchille kuin Spielbergin omistamalle Amblin-studioillekin.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät (DVD), 2008: Introduction by George Lucas and Steven Spielberg.
  2. a b c Indiana Jones: Raiders of the Lost Ark 23.9.2003. IndianaJones.com. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  3. a b The Raiders of the Lost Ark: The Making of: Chapter 1: The Idea TheRaider.net. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  4. a b Q&A: Steven Spielberg, s. 4 VanityFair.com. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  5. a b c Q&A: Steven Spielberg, s. 3 VanityFair.com. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  6. Indiana Jones ja tuomion temppeli (DVD), 2008: Introduction by George Lucas and Steven Spielberg.
  7. a b c The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 1 EmpireOnline.com. Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)
  8. a b c d e The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 2 EmpireOnline.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  9. Star Wars Trilogy Box Set (DVD-kokoelma), 2005: Empire of Dreams: The Story of the Star Wars Trilogy -dokumentti.
  10. a b Raiders Of The Lost Ark: An Oral History, sivu 3 EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  11. a b Indiana Jones ja tuomion temppeli (DVD) 2008, Discover Adventure on Location with Indy -dokumentti.
  12. Facts and Trivia IndianaJones.com. Viitattu 4.1.2010. (englanniksi)
  13. a b c The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 4 EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  14. The Raiders of the Lost Ark: An Oral History, sivu 5 EmpireOnline.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  15. Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark Boxofficemojo.com. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  16. Yearly Box Office: 1981 Domestic Grosses Boxofficemojo.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  17. Raiders of the Lost Ark RottenTomatoes.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  18. Canby, Vincent: Movie Review: Raiders Of The Lost Ark New York Times. 12.6.1981. NYTimes.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  19. Ebert, Roger: Raiders of the Lost Ark Chicago Sun-Times. 1.1.1981. RogerEbert.SunTimes.com. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  20. Raiders of the Lost Ark: Awards Allmovie. Rovi Corporation. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  21. Kadonneen aarteen metsästäjät Iltalehti. 15.5.2008. Viitattu 3.5.2011.
  22. Indiana Jones' Legacy TheRaider.net. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  23. Indiana Clones EmpireOnline.com. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  24. Raider of the Lost Ark: The Adaptation TheRaider.net. Viitattu 11.1.2010. (englanniksi)
  25. a b c Ultimate 'Indy' Flick: Fanboys Remake Raiders of the Lost Ark Wired.com. Viitattu 11.1.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]