Shogun – voittamaton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shogun – voittamaton
Shōgun
ShogunPoster1980.jpg
Ohjaaja Jerry London
Käsikirjoittaja Eric Bercovici
Perustuu James Clavellin romaaniin Shōgun
Tuottaja Eric Bercovici
Ben Chapman
James Clavell
Kerry Feltham
Säveltäjä Maurice Jarre
Pääosat Richard Chamberlain
Toshirō Mifune
Yoko Shimada
John Rhys-Davies
Damien Thomas
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat / Japani
Ensi-ilta 1980 (ensimmäisen jakson ensi-ilta)
Kesto 547 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
japani
Aiheesta muualla
IMDb

Shogun – voittamaton on japanilais-yhdysvaltalainen television minisarja, joka perustuu James Clavellin romaaniin Shōgun. Sen on ohjannut Jerry London. Shogun – voittamaton on tähän mennessä ainoa amerikkalainen televisiosarja, joka on kuvattu kokonaisuudessaan Japanissa. Jopa sarjan studiokohtaukset kuvattiin Japanin maaperällä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Brittiläis-luotsi John Blackthorne (Richard Chamberlain) miehistöineen haaksirikkoutuu Japaniin matkalla kohti tuntematonta. Japanissa heidät otetaan varoen vastaan, ja jesuiittapappi valehtelee Blackthornen ja hänen miehistönsä aikomuksista, jonka seurauksena heidät pistetään maakuoppaan. Kylän samurai-päällikkö rankaisee heitä mm. keittämällä yhden miehistön jäsenen elävältä. Koska Blackthornen nimi on japanilaisten mielestä vaikea lausua, ruvetaan häntä kutsumaan Anjin-san-nimityksellä, joka tarkoittaa yksinkertaisesti luotsia.

Blackthorne joutuu paikallisen ruhtinaan (daimio) Yabu-saman puheille, mutta sielläkin jesuiittapappi valehtelee Blackthornen toimista, jonka takia heidät leimataan merirosvoiksi. Luotsi lähetetään orjalaivan mukana Japanin toisen sijaishallitsijan, Toranagan, (Toshirō Mifune) nähtäville Osakaan. Matkalla sinne Anjin-san ystävystyy laivan luotsin, Vasco Rodriguesin (John Rhys-Davies) kanssa. Osakassa Blackthorne ja Toranaga käyvät keskustelun, jonka aikana Blackthorne näkee ensimmäisen kerran Lady Toda Mariko Buntaron (Yoko Shimada), josta myöhemmin tulee Blackthornen tulkki ja japanin kielen opettaja. Toranaga laittaa Anjin-sanin vankilaan, mutta myöhemmin selviää, että Toranaga laittoi Blackthornen vankilaan yhdestä syystä: pelastaakseen hänet toisen sijaishallitsijan, Ishidon, (Nobuo Kaneko) kynsistä. Blackthorne jopa ystävystyy hitaasti Toranagan kanssa, ja yliluotsista tulee samurai arvoltaan hatamoto.

Anjin-sanin unelmana olisi kaapata kierojen jesuiittojen rahanlähde, Musta Laiva, joka tuo joka vuosi kultaa ja rikkauksia ympäri maailman. Toranaga ei kuitenkaan suostu tähän, koska käsittää portugalilaiset liittolaisikseen. Toranaga eroaa sijaishallitsian neuvostosta, ja tilanne kehkeytyy tiiviiksi Toranagan ja Ishidon välillä. Syttyy sisällissota (ks. Sekigaharan taistelu). Kuitenkin tätä ennen Blackthornen rakastettu Mariko-san menehtyy salamurhaajien hyökkäysessä ja Blackthornen laiva, Erasmus, on palanut, joten unelma kotiinpaluusta kuivuu. Toranaga voittaa sisällisodan. Anjin-san aloittaa uuden laivan rakentamisen, vaikka Toranaga on päättänyt tuhota senkin edellisen tapaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Richard Chamberlain  …  John Blackthorne (Anjin-san)  
 Toshirō Mifune  …  Toranaga  
 Yôko Shimada  …  Mariko (Lady Toda Buntaro)  
 Damien Thomas  …  Isä Alvito  
 John Rhys-Davies  …  Vasco Rodrigues  
 Takeshi Ôbayashi  …  Urano  
 Michael Hordern  …  Veli Domingo  
 Yuki Meguro  …  Oomi  
 Frankie Sakai  …  Yabu  
 Alan Badel   …  Isä Dell'Aqua  
 Leon Lissek  …  Isä Sebastio  
 Vladek Sheybal  …  Kapteeni Ferriera  
 Hideo Takamatsu  …  Buntaro  
 Nobuo Kaneko  …  Ishido  
 Hiromi Senno  …  Fujiko  
 George Innes  …  Vinck  
 Hiroshi Hasegawa  …  Kaleerin kapteeni  
 Akira Sera  …  Puutarhuri  
 Atsuko Sano  …  Lady Ochiba  
 Miiko Taka  …  Kiri  
 Orson Welles  …  kertoja  

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shogun – voittamaton perustuu brittiläisen navigaattorin William Adamsin seikkailuihin. Siinä tulee esille japanilaiskulttuuri 1600-luvun Edo-kaudella, mikä teki sarjasta katsojien mielestä mielenkiintoisen. Sarjan ohjaaja Jerry London kommentoi asiaa sanomalla, että he halusivat katsojien viihdyttämisen lisäksi opettaa myös japanin kieltä ja Japanin historiaa.

Vaikka sarja Clavellin romaanin tavoin onkin ottanut vaikutteita tositapahtumista ja roolihahmot pohjautuvat oikeisiin historiallisiin henkilöihin sivuosia myöten, on minisarjan kertomus pääasiallisesti fiktiivinen.

Roolijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Clavellin valinta John Blackthornen rooliin oli alunperin Sean Connery, mutta Connery kieltäytyi tekemästä televisiorooleja. Myös Roger Moore ja Albert Finney olivat ehdokkaita hahmon tulkitsijaksi, ennen kuin Richard Chamberlain valittiin rooliin. Chamberlain oli omatoimisesti ottanut yhteyttä tuotantotiimiin ja vakuuttanut erityisesti ohjaaja Londonin "partoineen kaikkineen".

Vain kolme japanilaista näyttelijää osasi englantia: Yoko Shimada (Mariko), Masumi Okada (veli Mikael) ja Takeshi Ôbayashi (Urano). Shimada osasi sarjan tekemisen aikoihin hyvin vähän englantia ja hänelle palkattiinkin dialogivalmentaja, joka auttoi Shimadaa lausumaan roolisanansa oikein.[1] Sarjan aikana näyttelijättären englannin kielen taito paranikin huomattavasti.

Kaikki japanilaiset hahmot puhuvat vain japania, paitsi kun kieltä käännetään Blackthornelle. Kun sarjaa esitettiin alun perin Yhdysvalloissa, siinä ei ollut tekstityksiä japaninkielisille osuuksille. Tuottajat ajattelivat, että koska kaikki tapahtumat esitetään Blackthornen kautta, "mitä hän ei ymmärrä, meidänkään ei pitäisi."[2]

Orson Welles toimii sarjan satunnaisesti kuultavana kertojana.[3]

John Blackthorne (Richard Chamberlain) ja Lady Toda Buntaro (Yoko Shimada).

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1981 Peabody-palkinto
  • 1981 Golden Globe:
    • Paras TV-sarja - Draama
    • Paras suoritus näyttelijältä TV-sarjassa - Draama: Richard Chamberlain
    • Paras suoritus näyttelijältä TV-sarjassa - Draama: Yôko Shimada
  • 1981 paras teatteripuolen editoiminen "Eddie" palkinto, paras editoitu episodi TV:n minisarjalta (1. jakso): James T. Heckert, Bill Luciano, Donald R. Rode, Benjamin A. Weissman, Jerry Young
  • 1981 Emmy:
    • Erinomainen TV-sarjan tuottaminen: James Clavell, Eric Bercovici
    • Erinomainen puvustus TV-sarjassa (5. jakso): Shin Nishida
    • Erinomainen graafisten piirrosten teko ja valikon tapahtumat (1. jakso): Phill Norman
    • Erinomainen pääosan esittäjä TV-sarjassa: Richard Chamberlain
    • Erinomainen pääosan esittäjä TV-sarjassa: Toshirô Mifune
    • Erinomainen pääosan esittäjä TV-sarjassa: Yôko Shimada
    • Erinomainen sivuosan esittäjä TV-sarjassa: John Rhys-Davies
    • Erinomainen sivuosan esittäjä TV-sarjassa: Yuki Meguro
    • Erinomainen sarjan äänieditointi (3. jakso): Stanley Paul, William Andrews, Leonard Corso, Denis Dutton, Jack A. Finlay, Robert Gutknecht, Sean Hanley, Pierre Jalber, Jack Keath, Alan L. Nineberg, Lee Osborne, Tally Paulos
    • Erinomainen visuaalinen suunnittelu TV-sarjassa (episode 5 - lisämateriaali): Joseph R. Jennings, Yoshinobu Nishioka, Tom Pedigo, Shoichi Yasuda
    • Erinomainen kuvaus (4. jakso): Andrew Laszlo
    • Erinomainen ohjaus (5. jakso - lisämateriaali): Jerry London
    • Erinomainen filmin editointi (5. jakso - lisämateriaali): Donald R. Rode, Benjamin A. Weissman, Jerry Young, Bill Luciano
    • Erinomainen käsikirjoitus (5. jakso - lisämateriaali): Eric Bercovici

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shogun (1980) Trivia iMDb.com. Viitattu 28.7. 2011. (englanniksi)
  2. Whitesell, Paul: "Graphic scenes are reportedly intact in 'Shōgun' series for TV". 26. kesäkuuta 1980. Toledo Blade. Viitattu 28.7. 2011. (englanniksi)
  3. WELLES, Orson Filmreference.com. Viitattu 28.7. 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]