François-Xavier Ortoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
François-Xavier Ortoli
Euroopan komission puheenjohtaja
7. tammikuuta 1973 – 5. tammikuuta 1977
Edeltäjä Sicco L. Mansholt
Seuraaja Roy Jenkins
Euroopan komission varapuheenjohtaja
19771985
Edeltäjä Wilhelm Haferkamp
Seuraaja Henning Christophersen
Ranskan valtiovarainministeri
19681969
Pääjohtaja Öljy-yhtiö Total
19841990
Pääjohtaja Ranskan kansallinen työnantajaliitto
19902005
Tiedot
Syntynyt 16. helmikuuta 1925
Ajaccio, Korsika, Ranska
Kuollut 29. marraskuuta 2007 (82 vuotta)
Pariisi
Puolue Konservatiivi
Koulutus Kansallinen hallintokoulu (ENA)

François-Xavier Ortoli (16. helmikuuta 1925 Ajaccio Korsika30. marraskuuta 2007 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko ja liikemies. Hän toimi Euroopan komission puheenjohtajana vuosina 19731977 ja useita kertoja ministerinä Ranskassa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortoli syntyi Ajacciossa, Korsikalla, ja vietti nuoruutensa Ranskan Indokiinassa, jossa hänen isänsä toimi rekisteriviraston johtajana. Hän suoritti lukio-opintonsa Vietnamin Hanoissa Albert Sarraut-lyseossa.

Toisen maailmansodan aikaisista ansioistaan Japania vastaan Indokiinassa tehdystä työstä vastarintaliikkeessä, hänet palkittiin Ranskan Sotaristillä (Croix de la guerre) sekä myös vastarintaliikkeen muistomitalilla.

Vuonna 1947 hänet hyväksyttiin pari vuotta aiemmin perustettuun Ranskan Kansallinen hallintokouluun ja opintomenestyksensä myötä Valtionvarain tarkastustoimiston palvelukseen.

Poliitinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osallistuttuaan eri asteisena poliitikkona useiden eri Ranskan hallitusten toimintaan, Ortoli sai vuonna 1958 vastuulleen Euroopan komission sisämarkkinat. Vuonna 1961 hänestä tuli pääsihteeri Euroopan taloudellista yhdentymistä käsittelevään hallitusten väliseen neuvostoon.

Vuodesta 1962 aina vuoteen 1966 Hän toimi pääministeri Georges Pompidoun kansliapäällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi vuoden ajan Ranskan valitiollisen suunnittelukomission johtajana.

Ortoli valittiin huhtikuussa 1967 asuntoministeriksi George Pompidoun hallitukseen. Seuraavana vuonna hän seurasi samassa hallituksessa Alain Peyrefitteä opetusministerinä.

Vuoden 1968 kansalliskokouksen vaaleissa hänen valittiin gaullistipuolueen edustajana Lillen väälipiiristä. Hänen nimettiin myös Valtionvarainministeriksi pääministeri Maurice Couve de Murvillen hallitukseen.

Vuonna 1969 hänet nimitettiin teollisen kehityksen ja tieteellisen tutkimuksen ministeriksi Jacques Chaban-Delmasin hallitukseen. Tässä hallituksessa hän toimi aina vuoteen 1972 saakka.

Euroopan Unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortoli toimi ensimmäisenä Euroopan komission puheenjohtajana vuosina 19731977. Hänen puheenjohtajakauttaan värittivät öljykriisi sekä mukana tullut mustan kullan räjähdysmäinen hinnannousu. Tämän jälkeen, aina vuoteen 1985 asti hän toimi Euroopan komission talous- ja finassikomisaarina. Tässä komisaarin tehtävässä hän oli keskeisesi luomassa Euroopan rahajärjestelmää, joka varsinaisesti muodosti perustan yhteisvaluutalle.

Mitterandin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan tasavallan presidentti François Mitterrand nimitti Ortolin kansallisen öljy-yhtiö Totalin pääjohtajaksi vuonna 1984. Tässä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1990 saakka. Tuona vuonna hänestä tuli Ranskan kansallisen työnantajaliiton puheenjohtaja.


Euroopan unioni Edeltäjä:
Sicco L. Mansholt
Euroopan unionin komission puheenjohtaja
1973–1977
Seuraaja:
Roy Jenkins