Joseph Stiglitz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joseph Stiglitz
Empfang Joseph E. Stiglitz im Rathaus Köln-1473.jpg
Syntynyt 9. huhtikuuta 1943 (ikä 71)
Gary, Yhdysvallat
Tutkinnot MIT
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin taloustieteen palkinto

Joseph Stiglitz (s. 9. helmikuuta 1943 Gary, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen ekonomisti. Laajan akateemisen tuotantonsa lisäksi Stiglitz on kirjoittanut useita laajemmalle yleisölle suunnattuja teoksia, joista Globalisaation sivutuotteet on käännetty suomeksi. Stiglitz tunnetaan erityisesti kriittisistä näkemyksistään globalisaatiosta ja kansainvälisistä organisaatioista kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta. Tästä huolimatta Stiglitz on toiminut vaikutusvaltaisissa tehtävissä Maailmanpankissa, kuten pankin pääekonomistina ja "senior vice presidenttinä". Stiglitz sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2001 epäsymmetrisen informaation vaikutuksen tutkimuksesta yhdessä George Akerlofin ja Michael Spencen kanssa.

Taloustieteilijä Martin Wolfin mukaan Stiglitz on poikkeus taloustieteilijöiden yleensä markkina- ja globalisaatiomyönteisiin näkemyksiin.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stiglitz opiskeli ensin Amherst Collegessa vuosina 1960-1963 ja siirtyi sitten jatko-opiskelijaksi Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT). Vuosina 1965 ja 1966 hän opiskeli Chicagon yliopistossa Fulbright-stipendiaattina. Stiglitz suoritti tohtorintutkintonsa MIT:ssa vuonna 1967 Paul Samuelsonin oppilaana. Akateemisen uransa alkuvaiheissa Stiglitz työskenteli useissa johtavissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. Hän on Columbia Universityn kansantaloustieteen professori.

Akateemisen uransa lisäksi Stiglitz on toiminut useissa tehtävissä Yhdysvaltain hallinnossa ja Maailmanpankissa. Vuosina 1995-1997 Stiglitz toimi presidentti Clintonin taloudellisten neuvonantajien puheenjohtajana.

Stiglitz on naimisissa kolmatta kertaa.

Taloustieteen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stiglitz tunnetaan epäsymmetriseen informaatioon liittyvästä tutkimuksesta ja erityisesti erottelua (screening) tarkastelevan teorian kehittämisestä. Teoria tarkastelee taloudellisen agentin käyttämää tekniikkaa, jolla hän saa tietoonsa toisen agentin yksityistä informaatiota.

Perinteisessä uusklassisessa teoriassa oletetaan, että markkinat ovat aina tehokkaat lukuun ottamatta tiettyjä rajattuja markkinahäiriöiden tapauksia. Epäsymmetrisen informaation teorian valossa näyttää kuitenkin siltä, että markkinat ovat tehokkaat vain harvoin. Stiglitzin tutkimus tukee käsitystä, että monissa tapauksissa hallinnon sääntelyllä voidaan saada aikaan paretoparannus eli parantaa kaikkien osapuolten asemaa. Näin ollen epäsymmetrisen informaation teoria on laajentanut toimenpiteiden kirjoa, joilla markkinoiden toimintaan tulisi puuttua, verrattuna uusklassisen teorian näkökulmaan.

Stiglitz on tehnyt tutkimusta tehokkuuspalkoista, ja hänen mukaansa on nimetty työttömyyden syytä selittävä Shapiro-Stiglitz-malli. Uusklassisen teorian mukaan työttömien työnhakijoiden tulisi tarjoutua töihin alhaisilla palkoilla eikä näin ollen työttömyyttä esiintyisi. Kysymyksenä on kuitenkin ollut, miksi vastentahtoista työttömyyttä silti esiintyy (vaikka minipalkkoja ei olisi). Shapiro-Stiglitz-mallissa otetaan huomioon, että työntekijät valitsevat kuinka ahkerasti työskentelevät ja että yrityksille tulee kustannuksia ahkeruuden seurannasta. Mallin perusteella palkat reagoivat suhdanteisiin laiskasti. Matalasuhdanteessa työn kysynnän väheneminen tuo palkkoihin laskupainetta. Palkkojen lasku taas vähentäisi kuitenkin työntekijöiden ahkeruutta ja lisäisi laiskottelun todennäköisyyttä. Laiskottelua estääkseen yritykset eivät halua laskea palkkoja tarpeeksi, jotta työllisyystaso pysyisi yllä ja työttömyys nousee.

Stiglitz on todennut että pörssejä ei tarvittaisi jos arvopapereita voitaisiin myydä vapailla markkinoilla. Tosin pörssivoittojen mahdollisuus kaventuisi kun oikean informaation puutteesta johtuva epätietoisuus ja sijoitustoiminnan läpinäkyvyys lisääntyvät.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lönnfors Per-Erik: Pelastakaa maailma-polttakaa taloustieteen oppikirjat. Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-9387-60-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Why Globalization Works" (Yale University Press 2005) ISBN 0-300-10252-6, sivu 8. Myös Wolf on arvostellut Maailmanpankkia rajusti (sivut xiii - xv ja 281).
  2. Pelastakaa maailma-polttakaa taloustieteen oppikirjat,Per-Erik Lönnfors,WSOY 1999, sivu 110

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stiglitz, Joseph (1988) "Economics of the Public Sector" New York: W. W. Norton
  • Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Economics. New York: W.W. Norton & Company.
  • Walsh, Carl & Stiglitz, Joseph (2002) Principles in Macroeconomics. New York: W.W. Norton & Company.
  • Stiglitz, Joseph (2002) Globalisaation sivutuotteet Like Kustannus Oy ISBN 952-471-430-2
  • Greenwald, Bruce & Stiglitz, Joseph (2003) Towards a New Paradigm in Monetary Politics. Cambrididge: Cambridge University Press.
  • Stiglitz, Joseph (2004) The Roaring Nineties. Why We're Paying the Price for the Greediest Decade in History Penguin ISBN 0-14-101431-8
  • Stiglitz, Joseph (2010) Freefall: America, Free Markets, and the Sinking of the World Economy. Allen Lane.
  • Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) The Stiglitz Report - Reforming the International Monetary and Financial Systems in the Wake of the Global Crisis. New York: The New Press.
  • Stiglitz, Joseph, et. al. (2010) Mismeasuring Our Lives - Why GDP Doesn't Add Up. New York: The New Press.
  • Stiglitz, Joseph (2012) The Price of Inequality: How Today's Divided Society Endangers Our Future. New York: W. W. Norton & Company

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]