Lawrence Klein
| Lawrence Robert Klein | |
|---|---|
| Syntynyt | 14. syyskuuta 1920 Omaha, Nebraska, Yhdysvallat |
| Kansallisuus | |
| Tutkimusala | makrotalous, ekonometria |
| Instituutti | Chicagon yliopisto (1944-1947), National Bureau of Economic Research (1948 - 1950), Michiganin yliopisto (1949 - 1954), Oxfordin yliopisto (1954 - 1958), Pennsylvanian yliopisto (1958 - 1991) |
| Tutkinnot | Kalifornian yliopisto, Berkeley (1942), MIT (1944) |
| Väitöstyön ohjaaja | Paul Samuelson |
| Tunnetuimmat työt | Ekonometriset suhdannemallit |
| Tunnustukset | |
Lawrence Robert Klein (14. syyskuuta 1920 Omaha, Nebraska) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Hänet tunnetaan erityisesti ekonometristen suhdannemallien kehittäjänä sekä soveltajana. Kleinille myönnettiin Nobelin taloustieteen palkinto vuonna 1980.[1]
Sisällysluettelo |
Tausta [muokkaa]
Lawrence Robert syntyi Leo Byron Kleinin ja Blanche o.s. Monheitin kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi. Hän kävi julkista koulua Omahassa. Hän on kertonut 1930-luvun laman vaikuttaneen merkittävästi intellektuaaliseen ja ammatilliseen uraansa. Klein on kertonut olleensa jo varhain kiinnostunut matematiikasta ja hän opiskeli matematiikkaa Los Angeles City Collegessa.[2]
Valmistuttuaan Kalifornian yliopistosta, Berkeleysta, 1942, Klein opiskeli MIT:ssa taloustieteiljä Paul Samuelsonin johdolla. Hän väitteli tohtoriksi (PhD) 1944.[3]
Ura [muokkaa]
Seuraavat neljä vuotta Klein tutki ekonometriaa Chicagon ylipistossa ja vuodet 1948 - 1950 hän työskenteli National Bureau of Economic Research -toimistossa. Michiganin yliopiston Survey Research Centerissä hän toimi vuodet 1949-54, minkä jälkeen hän työskenteli Oxfordin yliopiston tilastotieteen instituutissa.[3]
Vuodesta 1958 Klein on työskennellyt Pennsylvanian yliopistossa, jonka Wharton School:issa hänet nimitettiin Benjamin Franklin -professoriksi taloustieteissä 1968.[3] Hän jäi eläkkeelle 1991.[2]
Tutkimus [muokkaa]
Klein tunnetaan makrotaloudellisten mallien kehittämisen uranuurtajana ja hänen ensimmäisiä kuuluisia tutkimuksiaan oli Toisen maailmansodan jälkeisten taloudellisten olojen kehittymisen oikea ennustaminen. Useimmat taloustieteilijät olivat ennustaneet sodan loppumisen johtavan uuteen lamaan, kun Klein puolestaan ennusti kulutustuotteiden puutteen ja sodasta palaavien sotilaiden ostovoiman lisääntymisen ehkäisevän lamaa.[3]
Kleinin tutkimus tuotti useita yksityiskohtaisia ja kehittyneitä ekonometrisia suhdannemalleja, joita käytettiin laajalti ennustamaan kansantalouden tuotantoa, vientiä, investointeja ja kulutusta. Whartonin malleista tuli käsite. LINK-projektin nimellä tunnettu kunnianhimoinen hanke kokosi dataa lukuisista teollistuneista, keskusjohtoisista ja kehitysmaista, jota käytettiin ennustamaan kaupan kehitystä ja pääomien liikkeitä ja testaamaan talouspolitiikan muutosideoita.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 3, s. 889. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993.
- ↑ a b (toim.) Assar Lindbeck: Autobiography Nobel Lectures, Economics 1969-1980. 1992. Singapore: World Scientific Publishing Co.. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Lawrence Robert Klein. Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley |
Sivulta puuttuu