James Tobin
Sivulta puuttuu | James Tobin | |
|---|---|
| Syntynyt | 1918 |
| Kuollut | 2002 |
| Tutkinnot | Harvardin yliopisto |
| Tunnustukset |  Nobelin taloustieteen palkinto |
James Tobin (5. maaliskuuta 1918 – 11. maaliskuuta 2002) oli yhdysvaltalainen ekonomisti.
Tobin valmistui Harvardin yliopistosta, palveli John F. Kennedyn hallinnon talousneuvonantajana ja opetti monia vuosia Yalen yliopistossa. 1981 hänelle myönnettiin Ruotsin keskuspankin jakama Nobelin palkinto taloustieteessä.[1]
Tobin kannatti ja kehitti keynesiläistä taloustiedettä.[2] Hän uskoi, että hallituksien täytyy puuttua talouteen tuloksen tasapainottamiseksi ja taantumien välttämiseksi. Tobin tuli laajalti tunnetuksi ehdottamastaan ulkomaisten valuutansiirtojen verottamismallistaan. Veron tarkoitus oli vähentää spekulointia markkinoilla – Tobin piti spekulointia epätuottavana. Hän myös ehdotti, että verosta saatavat tulot käytettäisiin rahoittamaan kolmannen maailman hyväksi toteutettavia projekteja tai YK:n toimintaa.
Valuutansiirtoveron idea sai tukea monilta erilaisilta organisaatioilta ja koulukunnilta kuten esimerkiksi globalisaatiokriittiseltä liikkeeltä (esimerkiksi Attac). Tosin Attacinkin kannattama niin sanottu Spahnin malli valuutansiirtoverosta ei Tobinin omasta mielestä olisi toteuttanut haluttuja tavoitteita.
Lisäksi hän kehitti Tobin-mallin, joka on ekonometrinen malli sensuroituneille endogeenisille muuttujille.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1981, Editor Wilhelm Odelberg, [Nobel Foundation], Stockholm, 1982) Viitattu 19.9.2012.
- ↑ James Tobin Encuyclopedia Britannica. Viitattu 19.9.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley |
