Majapahit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Majapahitin kuningaskunta
1293 – 1527
Majapahit Empire.svg
Majapahitin valtakunta 1300-luvulla.
Tumma oranssi: ydinalueet
Vaalea oranssi: vasallialueet
Tummansininen: Majapahitin hallitsema merialue
Vaaleansininen: Majapahitin purjehdusalueet
Valtiomuoto kuningaskunta
Yleisimmät kielet klassinen jaava, sanskriitti (vain uskonnollisissa yhteyksissä)
Edeltäjä(t) Singhasari

Majapahitin kuningaskunta oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta Kaakkois-Aasiassa Malaijien saaristossa 1293–1527. Laajimmillaan se käsitti lähes koko nykyisen Indonesian lukuun ottamatta Länsi-Jaavaa ja Borneon keski- ja pohjoisosia sekä nykyisen Brunein, Singaporen, Malesian ja Itä-Timorin sekä osia eteläisimmästä Thaimaasta. Länsi-Jaavaa piti hallussaan Pajajaran eli Sundan kuningaskunta, joka oli syntynyt Majapahitin tavoin Singhasarin hajottua.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singhasarin kuningas Kertanegara oli vuonna 1289 kieltäytynyt maksamasta vasalliveroa Kublai-kaanille. Kublai-kaani, joka ei ollut hyväksynyt Kertanegaran kieltäytymistä, varusti tuhannen laivan sotajoukon Kertanegaraa vastaan 1292. Kertanegara kuitenkin murhattiin hovikapinassa 1292 ennen kuin mongolijoukot saapuivat Singhasariin. Vijaya, Kertanegaran seuraaja, onnistui pakenemaan hovikapinaa ja perusti uuden hovin Majapahitiin. Vijaya halusi kuitenkin murskata Singhasarin viimeiset joukot Kedirissä ja liittoutui mongoli- ja kiinalaisjoukkojen kanssa 1293. Vijaya onnistui tässä liittolaisineen maaliskuussa 1293, minkä jälkeen hän teki yllätyshyökkäyksen mongoleja vastaan ja onnistui ajamaan heidät pois Jaavalta. Tämä oli myös Singhasarin kuningaskunnan loppu. Vijaya kruunasi itsensä uuden Majapahitin kuningaskunnan kunikaaksi marraskuussa 1293. Samalla hän otti käyttöön nimen Kertarajasa.[1][3]

Kuningaskunnan olot jäivät kuitenkin levottomiksi. 1295 oli ensimmäinen kapinayritys ja 1298 alkoi kaksi vuotta kestänyt kapina. Kapinoiden syyksi on arveltu Majapahitin laajentumispolitiikkaa, joka toi hovimäen mielestä liikaa ulkopuolisia , joilla jaavalaisten mielestä oli liian paljon vaikutusvaltaa. Kertarajasanin kuollessa 1309 valtakunta oli edelleen sisäisten levottomuuksien repimänä. Kertajasanin poika Jayjanegara onnistui tukahduttamaan ensimmäisen kapinan 1316, mutta vuoden 1319 kapinan takia Jayanegara joutui pakenemaan maaseudulle. Jayanegaran onnistui kuitenkin palamaan valtaan Gajah Madan avulla, joka ilmeisesti oli tässä vaiheessa kuninkaan henkivartijoiden päällikkö. Jayanegara murhattiin 1328. Tarinoiden mukaan murhan takana olisi ollut Gajah Mada.[1]

Kukoistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surya Majahapit eli "Majahapitin aurinko" on löytynyt useista Majahapitin aikaisista temppeleistä ja raunioista. Sen on arveltu oleva kuninkaallinen tai valtakunnan symboli.

Jayanegaran kuoltua virallisesti uudeksi hallitsijaksi tuli kuningatar TribhuVana Vijayatungga DeVi (hallitsi 1328-1350), Kertarajasanin tytär, mutta jo 1330 Gajah Madasta tuli ”patih” eli pääministeri ja hän hallitsi Majapahitia sijaishallitsijana 1330-1364.[1]

Gajah Madan aikana Majapahit vakiinnutti valta-asemansa Malaijien saaristossa ja Malakan niemimaalla. Hänen aikanaan Majapahit sai hallintaansa lähes koko nykyisen Indonesian. 1343 hän valloitti Balin, 1347 Melayun kuningaskunnasta Sumatralla tulee Majaphitin vasalli ja 1350 Majapahitin valta ulottui Pohjois-Sumatralle asti, kun Mada valloitti islamilaiset Pasain ja Arun kuningaskunnat. Madan kuoleman jälkeen 1364 hänen tehtävänsä jaettiin neljälle kuvernöörille, sillä yhden henkilön ei katsottu pystyvän hoitamaan niitä.[1][2]

Majapahit valloitti 1374 Palembangin kuningaskunnan, joka oli viimeinen jäänne Srivijayan valtakunnan suuruudesta.[1]

Rappio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majaphitin kuninkaan Hayam Vuruk kuolemaa 1389 pidetään Majapahitin kukoistuksen loppuna. Hänen poikansa Vikramavarddhana seurasi häntä kuninkaana, mutta toinen poika Virabumi kiisti perimyksen. Kiista kruunusta johti perimyssotaan 1401-1406. Vikramavarddhana voitti perimyssodan ja Virabumi teloitettiin 1406.[1]

Majapahitin kuningas Kertavijaya (hallitsi 1447-1451) kääntyi islamilaisuuteen ja hänen veljenpoikansa Sunan Ampel ryhtyi levittämään islamia Surabayan alueella. Kertavijaya murhattiin kuitenkin jo 1451 ja hänen seuraajansa Rajasavardhana esti islamilaisuuden levittämisen.[1]

1400-luvun jälkipuoliskolla Majapahitin valtakunta alkoi hajota ja monet valtakunnan osat alkoivat itsenäistyä. 1468 syttyy kapina ja 1478 alkaa sekasorron aika. Näihin aikoihin myös monet Majapahitin hindut siirtyivät Jaavalta Balille. Kuningaskunnan pääkaupunkia siirrettiin useaan otteeseen vallanvaihdosten takia. Kuningaskunnan viimeiseksi pääkaupungiksi tuli Kediri.[1]

1500-luvulla Majapahitin hajoaminen jatkui. 1513 Majapahitin kuningas Udara yritti valloittaa Demakin sulttaanikunnan Jaavalla mutta epäonnistui. Sen jälkeen monet majapahitilaiset pakenivat Balille. 1520-luvulle tultaessa Majapahitista oli enää jäljellä Kediri, jonka Demakin sulttaanikunta valloitti 1527. Demakin sulttaanikunta julistautui Majapahitin seuraajavaltioksi.[4]

Majapahitin hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajasa-dynastian sukupuu. Rajasat hallitsivat Singhasaria ja Majahapitia. Hallitsijat on korostettu.
Vuosi Oikea nimi Hallitsijanimi
1294–1309 Raden Vijaya Kertarajasa Jayavardhana
1309–1328 Kalagamet Jayanagara
1328–1350 Sri Gitarja Tribhuvana Vijayatunggadevi
1350–1389 Hayam Vuruk Sri Rajasanagara
1389–1429 Vikramavardhana
1429–1447 Suhita
1447–1451 Kertavijaya Bravijaya I
1451–1453 Rajasavardhana, syntyjään Bhre Pamotan Bravijaya II
1453–1456 Ei kuninkaita
1456–1466 Bhre Vengker, Purvavisesa tai Girishavardhana Bravijaya III
1466–1468 tai 1478 Singhavikramavardhana, Pandanalas tai Suraprabhava Bravijaya IV
1468–1478 Kertabumi Bravijaya V
1478–1498 Girindravardhana Bravijaya VI

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Beginnings to 1500: The Old Kingdoms and the Coming of Islam Serajah Indonesia. Viitattu 6.10.2010. (englanniksi)
  2. a b Heikkilä-Horn 1990, 44-45
  3. History of Singhasari www.zum.de/whkmla. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  4. 1500 to 1670: Great Kings and Trade Empires Serajah Indonesia. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)