Sukarno
Sukarno (6. kesäkuuta 1901 – 21. kesäkuuta 1970) oli Indonesian ensimmäinen presidentti vuosina 1945–1967. Hänestä tuli presidentti vuonna 1945, jolloin Indonesia julistautui itsenäiseksi valtioksi.[1] Demokraattisen alun jälkeen hän julistautui elinikäiseksi presidentiksi, ja ajoi maansa 1960-luvulla lähelle konkurssia ja sotaa Malesian kanssa. Sukarnon Indonesiaan luomaa poliittista järjestelmää kutsuttiin ohjatuksi demokratiaksi. Hän menetti otteensa syksyllä 1965, jolloin Syyskuun 30. päivän liikkeenä tunnettu ryhmä yritti epäonnistunutta vallankaappausta. Kaappausyrityksen kukistanut ja sen varjolla massiiviset kommunisteihin kohdistuneet puhdistukset käynnistänyt kenraali Suharto sai pian tosiasiallisen vallan.[2] Kongressi erotti Sukarnon vuonna 1967 ja Suhartosta tuli virkaatekevä presidentti.[3]
Sukarno opiskeli nuorena muun muassa Surabayassa. Hän osasi puhua sujuvasti useita kieliä, muun muassa hollantia, saksaa, ranskaa, japania ja indonesian kielistä javaa, sundaa ja balia.[1]
Sukarno oli karismaattinen henkilö, ja naistenmies joka meni naimisiin kahdeksan kertaa. Hän oli loistava puhuja ja hyvä kiihottamaan kansanjoukkoja. Hänet tunnettiin erityisesti länsimaiden vastaisesta retoriikastaan. [2]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Sukarno Encyclopedia Britannica
- ↑ a b Indonesia celebrates Sukarno 2001. BBC. Viitattu 4.10.2012.
- ↑ Sukarno goes quietly 1967. Guardian. Viitattu 4.10.2012.
Sukarno (1945–1967) | Suharto (1967–1998) | Jusuf Habibie (1998–1999) | Abdurrahman Wahid (1999–2001) | Megawati Sukarnoputri (2001–2004) | Susilo Bambang Yudhoyono (2004–)
|
Edeltäjä: – |
Indonesian presidentti 1945–1967 |
Seuraaja: Suharto |
