Aceh

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aceh
Aceh Darussalam

Lippu
Coat of arms of Aceh.svg
Vaakuna
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 5°33′N, 95°19′E

Valtio  Indonesia
Hallinto
 – Pääkaupunki Banda Aceh
Pinta-ala 57 956 km²
Väkiluku (2010) 4 494 490
 – Väestötiheys 81 as/km²
Kielet Aceh
Indonesia
Kansat Acehilaiset (90%)
Jaavalaiset (4%)[1]

Aceh on Indonesian kuuluva erityisalue Sumatran saaren pohjoisosassa. Erityishallintoalueen virallinen nimi on Nanggroe Aceh Darussalam. Aceh rajoittuu etelässä ja idässä Pohjois-Sumatran provinssiin. Muualta Acehia ympäröivät Intian valtameri, Andamaanienmeri ja Malakansalmi.[2][3] Acehin väkiluku on noin 4,5 miljoonaa. Acehilaiset muodostavat väestöstä 90%. Jaavalaiset ovat alueen suurin vähemmistökansa.[2][1]

Acehin uskotaan olleen ensimmäinen paikka, johon islam levisi Kaakkois-Aasiassa. 1600-luvun alussa Acehin sulttaanikunta oli vaurain, voimakkain ja sivistynein valtio Malakansalmen alueella. Aceh on kautta historiansa puolustanut kiivaasti poliittista itsenäisyyttään ulkopuolisia voimia kuten hollantilaisia miehittäjiä ja Indonesian hallintoa vastaan.[4][5][6]

Vapaa Aceh-liike (GAM) julisti alueen itsenäiseksi vuonna 1976, mistä alkoi lähes 29 vuotta kestänyt aseellinen kapina Indonesian keskushallintoa vastaan.[6][7] Konflikti päättyi vuonna 2005 Martti Ahtisaaren johtamien rauhanneuvottelujen jälkeen solmittuun sopimukseen. Rauhansopimus on pitänyt tähän saakka ja yhteenotot armeijan ja Vapaa Aceh -liikkeen sissien välillä ovat päättyneet.[6][7]

Aceh oli lähin maa-alue joulukuun 2004 Intian valtameren maanjäristyksen keskuksesta. Järistyksen aiheuttama tsunami tuhosi suurimman osan maakunnan länsirannikosta, suuren osan pääkaupungista Banda Acehista, ja osan itärannikosta. Yhteensä järistys ja tsunami aiheuttivat 167 736 indonesialaisen kuoleman tai katoamisen Acehissa ja Pohjois-Sumatralla, ja tuhosivat kodin 500 000:lta. Luonnonmullistuksen katsotaan osaltaan edesauttaneen Acehin rauhanprosessin etenemistä.[6][7][8]

Aceh on luonnonvaroiltaan rikas: sen alueella on muun muassa huomattavat öljy- ja kaasuesiintymät.[9][7] Muuhun Indonesiaan verrattuna Acehin maakunta on voimakkaan uskonnollinen - islamilainen šarialaki on voimassa ja sen käyttäytymissäännökset koskevat myös muita kuin muslimeja.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Acehin historiasta ennen islamin saapumista alueelle ei tiedetä paljoa. Acehin alueelta on löytynyt kivityökaluja ja vanhoja fossiileja, joiden perusteella Arkeologit uskovat että ensimmäiset Sumatran pohjoiskärjen ihmisasukkaat saapuivat alueelle noin 10 000 vuotta eaa.[11][12]

Islamin leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Acehin arvellaan olleen ensimäisiä paikkoja Kaakkois-Aasiassa jonne islam levisim noin vuoden 700 tienoilla.[13] Ennen islamin saapumista alueelle Acehin on paikannimien perusteella olleen buddhalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä.[11][12] Islam levisi alueelle hitaasti ja rauhanomaisesti Arabian, Persian ja Intian suunnalta tulleiden muslimikauppiaiden mukana, joille alueen satamat olivat sopivia levähdyspaikkoja matkalla Kiinaan. Ensimmäiset muslimikauppiaiden tukikohdat olivat Pedir, Pasai ja Perlak.[14][15] Acehin alueen ensimmäinen islamilainen sulttaanikunta, Perlak, perustettiin vuonna 804.[13][16] Venetsialainen tutkimusmatkailija Marco Polo mainitsee käyneensä vuonna 1292 paluumatkallaan Kiinasta eurooppaan paikassa nimeltä Ferlac, jonka on arveltu olevan nykyinen Perlak. Hän mainitsi alueen väestön olleen pääasiassa muslimeja.[14]

Muita Pohjois-Sumatralle syntyneitä sulttaanikuntia olivat 1267 perustettu Samudera Pasai ja vuonna 1184 syntynyt Tamiah. Acehin sulttaanikunta perustettiin vuonna 1205. Darussalam syntyi kolmesataa vuotta myöhemmin, vuonna 1511.[16][17]

Acehin sulttaanikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Acehin sulttaanikunta laajimmillaan Iskandar Mudan valtakaudella.

Marco Polo kertoi Sumatralla sijanneen kaikkiaan kahdeksan eri valtakuntaa. 1500-luvulla tilanne alkoi muuttua, kun Acehin vaikutusvalta Sumatralla kasvoi ja muut sulttaanikunnat päätyivät sen alaisuuteen.[15][18]

Portugalilaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan 1500-luvun alussa ja he valloittivat Malakan niemimaalla sijainneen Malakan sulttaanikunnan vuonna 1511.[15] Monet Malakan muslimit pakenivat portugalilaisia Acehiin.[14] Aceh piti Malakan kukistumisen jälkeen itseään Mekan eteisenä, josta islamia levitettiin muualle Kaakkois-Aasiaan.[13][15] Acehissa ei hyväksytty Malakansalmen vastarannalla sijainneiden portugalilaisten kasvavaa kauppavaltaa ja Aceh käytti suhteita muualle muslimimaailmaan. Acehista lähetettiin lähetystöjä Osmanien valtakuntaan, jossa sulttaani Suleiman Suuri yritettiin saada uskonsotaan portugalilaisia vastaan. Nykyisen Turkin alueella asuneiden osmaneiden apu portugalilaisia vastaan käydyssä sodassa jäi vähäisemmäksi kuin acehilaiset olisivat toivoneet, osmanit olivat kiinni omissa Euroopassa käydyissä sodissaan.[19][15]

1600-luvulle tultaessa Acehin sulttaanit hallitsivat Sumatran saaren pohjoisia osia. Kuuluisin sulttaani oli vuosina 1607-1636 hallinnut Iskandar Muda. Hänen hallintokaudellaan Acehin vaikutuspiiri oli laajimmillaan.[19][15] Aceh teki Iskandar Mudan valtakaudella useita sotaretkejä Sumatran eteläosiin ja Malakan niemimaalle, joilla Acehin asemaa alueen vauraimpana ja voimakkaimpana valtiona vahvistettiin. Aceh ei kuitenkaan onnistunut valloittamaan Malakkaa portugalilaisilta. Malakan valloittivat sen sijaan hollantilaiset vuonna 1641.[15][20]

Hollantilaisten vaikutusvalta Malaijien saaristossa kasvoi Malakan valloituksen jälkeen ja Acehin vaikutus alkoi taantua. Hollantilaisten ja Acehin välille syttyi sota 1660-luvulla. Siihen mennessä Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsi jo Sumatran mauste- ja tinakauppaa, jotka olivat aiemmin olleet Acehin vaurauden merkittävimmät lähteet. Hollantilaiset eivät kuitenkaan koskaan onnistuneet alistamaan Acehia täydellisesti siirtomaahallintonsa alaisuuteen.[15][14]

1700-luvun lopulla Kaakkois-Aasiaan saapuivat myös brittiläiset. Hollantilaiset ja brittiläisten vuonna 1824 solmimalla sopimuksella britit saivat hallintaansa Malakan niemimaan ja hollantilaiset saivat nykyisen Indonesian alueen. Samalla sopimuksella sovittiin Acehin itsemääräämisoikeudesta.[15][21][22]

Hollantilaisia kuitenkin ärsytti Acehin itsepäinen islamilainen uhmakkuus ja tuottoisa pippurikauppa Penangin brittien kanssa. Hollantilaiset katsoivat, että niin kauan kuin Aceh ei tunnusta hollantilaisten herruutta alueella, muut maat saattavat saada jalansijaa alueella.[15] Hollantilaisten ja Acehin välit kiristyivät sodaksi vuonna 1873. Acehin sota kesti lähes neljä vuosikymmentä, eivätkä hollantilaiset koskaan saaneet täyttä määräysvaltaa alueella.[15][23][24] Hollantilaisten onnistui lakkauttaa sulttaanikunta sodan alussa, mutta Acehin vastarinta jatkui aluepäällikköjen johdolla ja muuttui sissisodaksi sodan edetessä. Hollantilaiset saivat murrettua acehilaisten vastarinnan vasta vuonna 1913.[15] Aceh ei kuitenkaan sulautunut koskaan täysin Hollannin Itä-Intiaan ja hollantilaisvaltaa vastaan tehtiin hyökkäyksiä 1930-luvulle asti.[15][23] Pitkä sota hollantilaisia vastaan on jättänyt leimansa acehilaiseen mentaliteettiin.[16]

Indonesian itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Hollannin Itä-Intian.[15] Indonesian alueella koettiin hollantilaisvalta yhä epäoikeutetummaksi ja muun muassa indonesialaispoliitikot Sukarno ja Muhammed Hatta tekivät yhteistyötä japanilaisten kanssa. Japani jäi sodassa alakynteen vuonna 1944, jolloin Sukarno ja Hatta julistivat Indonesian itsenäiseksi.[25] Hollantilaiset eivät hyväksyneet siirtomaansa itsenäistymistä ja hollanti yritti palauttaa valtansa alueella. Maiden välille syttyi Indonesian itsenäisyyssota.[25][15][26]

Aceh osaksi Indonesiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilaisvaltaa vastustanut Aceh sopi liittyvänsä Indonesiaan sodan päätyttyä vuonna 1949. Päätös liittyä Indonesiaan aiheutti Acehissa levottomuuksia. Aceh nautti aluksi merkittävää autonomiaa Indonesian osana, mutta Jakartassa istunut maan hallitus pyrki yhtenäistämään hajanaista Indonesiaa. Vuonna 1950 Acehin erikoisasema Indonesiassa kumottiin ja se liitettiin osaksi Pohjois-Sumatran provinssia. Acehissa liitosta ei hyväksytty, Pohjois-Sumatralla acehilaisten valta omasta maastaan uhkasi siirtyä Pohjois-Sumatralla enemmistönä olleille batakeille.[7][27][6]

Acehissa käynnistyi islamilainen kapina 20. syyskuuta 1953 ja sen lopullinen tukahduttaminen kesti vuosia. Acehilaisten kapinaa maan keskushallintoa vastaan johti maan johtaja Daud Beureu'eh. Rauhoittakseen tyytymättömyyden Indonesian keskushallitus teki Acehista erityisalueen 1959 ja lupasi sille autonomian. Acehille luvattiin laajempi itsehallinto, kuin muilla Indonesian alueilla.[27][7][5]

Vuonna 1971 Acehin öljyvarantoja alettiin hyödyntää. Acehin ölyvarojen ansiosta Indonesiasta tuli maailman suurin nesteytetyn maakaasun tuottaja maan presidenttinä toimineen Suharton uusi järjestys -politiikan aikakaudella. Maata kuitenkin pakkolunastettiin monilta acehilaisilta, mikä ajoi monet köyhyyteen.[9][7] Öljyvaroista saadut tulot jakautuivat epätasaisesti maan keskushallinnon ja Acehin alkuperäisasukkaiden kesken, mikä aiheutti kasvavaa tyytymättömyyttä.[7]

Vapaa Aceh -liike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varallisuuden epätasainen jakautuminen, ihmisoikeusloukkaukset ja Acehin luonnonvarojen epäoikeudenmukainen hyväksikäyttö johtivat siihen, että maahan syntyi Vapaa Aceh -liike (Gerekan Aceh Merdeka, GAM), jota johti Hasan di Tiro. Vapaa Aceh -liike vaati Acehin itsenäistymistä Indonesiasta. Vapaa Aceh -liike julisti Acehin itsenäiseksi vuonna 1976. Liike oli aluksi pieni, ja Indonesian armeija kukisti liikkeen ja GAM:n johtajia vangittiin. Hasan di Tiro lähti maanpakoon Ruotsiin.[6][7]

Vuonna 1986 Vapaa Aceh -liikkeen taistelijat palasivat Libyasta, missä he olivat olleet sotilaskoulutuksessa ja aloittivat kapinan uudelleen. Tällä kertaa GAM sai acehilaisten suuren tuen taakseen. Indonesian keskushallinto vastasi lisäämällä sotilasjoukkoja Acehissa. Vuosina 1989-1998 arviolta 9 000-12 000 acehilaista sai surmansa Indonesian sotilasoperaatiossa.[7]

Aasian talouskriisin aikana Indonesiassa kasvoi tyytymättömyys Suhartoa kohtaan, ja tämä luopui vallasta vuonna 1998 Abdurrahman Wahidin hyväksi. Wahidin hallinto valmisteli lakeja, joilla Acehille taattiin suurempi osuus maan luonnonvarojen hyödyntämisestä, mutta Indonesian kongressi hylkäsi esityksen. Acehissa mielenosoitukset kiihtyivät ja 1,5 miljoonaa acehilaista osoitti mieltään Banda Acehissa itsenäisyyden puolesta. Indonesian armeija jatkoi acehilaisten liikehdinnän tukahduttamista ja Aceh kärsi sortotoimista ja siviilien joukkomurhista.[28][29][30][31]

Kriisin lisäksi Acehin alue kärsi erityisen pahoin vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksestä ja sen aiheuttamasta tsunamista. Katastrofissa sai surmansa 170 000 acehilaista, alueen 4 271 000 asukkaasta.[6][7][8]

Tsunamikatastrofin katsotaan edesauttaneen rauhansopimuksen laatimista GAM:n ja Indonesian keskushallinnon välillä. 29 vuotta kestänyt konflikti päättyi Martti Ahtisaaren välityksellä käytyyn rauhanprosessiin, jonka johdosta allekirjoitettiin rauhansopimus Helsingissä elokuussa 2005.[7][8][32] Rauhansopimuksen mukaan Acehiin jää 70% alueen luonnonvaroista saaduista tuloista ja että aluella olevat Indonesian sotilaat huolehtivat vain maan puolustuksesta, eivätkä sotkeudu Acehin sisäisiin asioihin.[33]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aceh kuuluu Indonesiaan ensimmäisen luokan erityishallintoalueena (daerah istimewa tingkat 1.), mikä asema sillä on ollut vuodesta 1961 alkaen. Acehin erityishallintoalue jakautuu 17 piiriin (kabupaten) ja neljään kaupunkiin (kota). Kabupateneita johtavat bupatit. Suurin kaupunki ja samalla erityishallintoalueen pääkaupunki on Banda Aceh, joka sijaitsee aivan Sumatran saaren pohjoiskärjessä. Muut hallinnollisesti kaupungin asemassa olevat merkittävät keskukset ovat Langsa, Lhokseumawe ja Sabang.[34][7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella on Indonesian suurimmat öljy- ja maakaasuvarat, joita hyödyntävät Exxon Mobil ja Pertamina. Acehin öljytuloista 70% jää Acehiin ja loput menevät Indonesian keskushallinnolle. Alueen itsenäistyminen aiheuttaisi epävarmuuden niin Indonesian keskushallinnolle kuin aluetta hyödyntäville kansainvälisille yhtiöille. Acehista saadaan myös palmuöljyä ja puutavaraa. Suurin osa alueen asukkaista saa kuitenkin yhä elantonsa maanviljelystä.[35][36][37][38]

Alueen talous on kärsinyt kriisien takia, mutta vuoden 2005 Helsingin rauhansopimuksen jälkeen olot maassa ovat rauhoittuneet ja talous on kehittynyt vakaampaan suuntaan.[38][39][40] Aceh on ottanut kuitenkin myös askelia taaksepäin; taloudelliselle kehitykselle ovat uhkana islamilaisen Sharia lain tiukentuneet tulkinnat.[10]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Acehin väestö koostuu lukuisista etnisistä ryhmistä, joista suurin on malaijin sukuista acehin kieltä puhuvat acehilaiset. Uskonnollisesti 98 % on muslimeja, 1,5 % kristittyjä ja 0,4 % buddhalaisia. Alueen väestö on kasvanut voimakkaasti muun Indonesian tapaan viime vuosikymmenien aikana.[1][2][34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Indonesia's population 22.6.2010. Institute of Southeast Asian Studies. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  2. a b c INDONESIA: Urban Municipality Population Citypopulation.de. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  3. Aceh (Nanggroe Aceh Darussalam) indonesia-tourism.com. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  4. Nanggroe Aceh Darussalam indonesia.travel. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  5. a b A Brief History of Aceh etan.org. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  6. a b c d e f g History of Aceh indahnesia.com. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j k l m Conflict and Peacemaking in Aceh worldwatch.org. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  8. a b c Ten years after the tsunami: How has Aceh changed? dw.de. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  9. a b Orde Baru--The Suharto Years: 1965 to 1998 gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  10. a b Kepillä syntisiä lyövä Aceh astui ajassa taaksepäin 22.12.2014. yle.fi. Viitattu 4.3.2015.
  11. a b Andreas, Ricky: All About Of Aceh bubblews.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  12. a b Perret, Daniel: First International Conference of Aceh and Indian Ocean Studies (pdf) 27.2.2007. Asia Research Institute. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  13. a b c Banda Aceh, the Mecca’s Veranda indonesiatravelguides.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  14. a b c d Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951115771X.
  15. a b c d e f g h i j k l m n o Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suom. Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
  16. a b c Nanggroe Aceh Darussalam History indonesia.travel. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  17. Samudera Pasai Kingdom melayuonline.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  18. History of the Sultanate of Samudera Pasai 14.6.2014. historyofindonesia.tk. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  19. a b Kayadibi, Saim: Ottoman Connections to the Malay Worlds eprints.utm.my. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  20. 1500 to 1670: Great Kings and Trade Empires gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  21. Ricklefs, M. C.: History of Modern Indonesia Since c. 1300, second edition. London: MacMillan, 1993. ISBN 0-333-57689-6.
  22. 1800 to 1830: Chaos and Resistance gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  23. a b Acehnese religion philtar.ac.uk. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  24. 1830 to 1910: Imperialism and Modernisation gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  25. a b The National Revolution, 1945-50 countrystudies.us. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  26. The War for Independence: 1945 to 1950 gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  27. a b The Sukarno years: 1950 to 1965 gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  28. Delhaise, Philippe F.: Asia in Crisis: The Implosion of the Banking and Finance Systems, s. 123. Willey, 1998. ISBN 0-471-83450-5.
  29. Indonesia: From showcase to basket case 1998. Cambridge Journal of Economics, n. 22. Viitattu 30.10.2014. (englanniksi)
  30. Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
  31. Reformasi dan Persatuan Nasional: 1998 to 2001 gimonca.com. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  32. Indonesia overwiev anfrel.org. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  33. Terveisiä Suomesta 19.7.2007. suomenkuvalehti.fi. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  34. a b Aceh indahnesia.com. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  35. The Acehnese Resistance Movement and Exxon Mobil ICE Case Studies. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  36. After Tsunami Reconstruction: A Grassroots Economy for Aceh? worldwatch.org. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  37. Acehille laaja itsehallinto 16.8.2005. Kaleva. Viitattu 4.3.2015.
  38. a b Rauhanprosessin seuraava haaste on Acehin uusi hallintolaki global.finland.fi. Viitattu 4.3.2015.
  39. Governance and capacity building in post-crisis Aceh (pdf) Huhtikuu 2012. Australian National University Enterprise. Viitattu 4.3.2015. (englanniksi)
  40. Aceh (doc) 15.8.2010. europa.eu. Viitattu 4.3.2015.