Berkeleyn mafia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Berkeleyn mafia oli termi ryhmälle Yhdysvalloissa koulutetuille indonesialaisille taloustieteilijöitä, joiden voimanponnistukset toivat Indonesian takaisin kamalista taloudellisista olosuhteista ja nälänhädän reunalta 1950-luvulla. Heidät nimitettiin virkoihinsa 'New Order' -hallinnon varhaisessa vaiheessa[1] Seurasi lähes kolmen vuosikymmenen talouskasvu. Heidän voimanponnistuksensa myös saivat alkuun pitkän Yhdysvaltain ja Indonesian välisen strategisen yhteistyön, joka oli tärkeä Kylmän sodan aikana. Indonesialainen kirja "Mafia Berkeley" opetti Budiono ja Dorojatun Kuntcorojakti (molemmat termit ovat indonesialaisia) miehinä, joihin tämä termi viittaa.

Ryhmän alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940-luvun puolivälissä taloustietelijät, joista tuli Berkeleyn mafia, olivat opiskelijoita Indonesian yliopiston (FEUI) taloustieteen laitoksella. Tiedekunnan johtaja oli ekonomosti Sumitro Djojohadikusumo, joka oli ollut hallituksen kauppaministerinä sekä valtionvarainministerinä. Sumitronin, joka oli ainoa opettaja taloustieteen tohtorin tutkinnolla, piti kääntyä ulkomaisten luennoitsijoiden Hollannista sekä muiden tiedekuntien luennoitsijoiden puoleen avustaakseen opiskelijoiden koulutusta FEUI:ssa.[2] Kun jännitys Indonesian ja Alankomaiden hallituksen välillä Länsi-Irianista (nykyisin Länsi-Papua) kasvoi hollantilaiset luennoitsijat alkoivat jättää maata taakseen. Sumitro kääntyi Fordin säätiön puoleen saadakseen apua.[2] Fordin säätiö aloitti prosessin, jossa FEUI:n opiskelijat valittiin ulkomaisiin opintoihin Kalifornian yliopistoon Berkeleyhin. Fordin säätiö teki joitain esivalmisteluita, ja ulkomaisten opintojen ohjelma alkoi 1957. 1960-luvun alussa kaikki opiskelijat, jotka oltiin lähetetty ulkomaille olivat kotiutuneet Kalifornian yliopistosta ja olivat alkaneet ottaa virkoja luennoitsijoina armeijan joukoissa ja Command Collegessa (SESKOAD).[3]

Yhteistyö New Orderin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1966 kenraali Suharto otti haltuuna toimeenpanovallan Indonesiassa presidentti Sukarnolta. Vaikka hänestä ei tullut presidenttiä vielä kahteen vuoteen, Suharto aloitti säätämään perusteita, joista tulisi New Order -hallinto. Loppuvuodesta 1966 Suharto piti SESKOAD:ssa seminaarin, jossa keskusteltiin taloudellisista ja poliittisista asioista ja miten New Order tulisi lähestymään näitä ongelmia. FEUI:n taloustieteilijät, johtajanaan Widjojo Nitisastro, ilmoittautuivat seminaariin. Seminaarin aikana taloustieteilijät esittelivät ideoitaan ja poliittisia suosituksia. Esitelmät vaikuttivat Suhartoon, joka välittömästi sääti heidät tekemään yhteistyötä taloustieteen ja rahoituksen saralla. [4] Kolmas elokuuta vuonna 1966, heidän neuvostaan, Suharto julkaisi ohjelman Indonesian talouden vakauttamiseksi ja kuntouttamiseksi.[3] Vaiktus oli välitön. Sukarnon presidenttiyden jälkeen inflaatio väheni vuoden 1966 650% piikistä 13% vuoteen 1969 mennessä.[5] Ohjelma aloitti myös maan infrasktruurin parantaamisen ja maanviljelyn kehittämisen. Kun Suharto viimeinkin tuli presidentiksi vuonna 1968, Berkeleyn mafia palkittiin ministeripaikoilla Suharton valtioneuvostossa. Näiltä paikoilta Berkeley mafia onnistui vaikuttamaan talouspolittiikkaan ja ohjaamaan Indonesia ennennäkemättömälle talouskasvulle.

Berkeleyn mafian liberaali lähestymistapa talouteen ei ollut kaikkien mieleen. New Orderin sisällä he ottivat yhteen opposition kanssa. Kenraaleiden kuten Ali Murtopon, Ibnu Sutowon ja Ali Sadikinin lähestymistapa talouteen oli enemmän talousnationalistinen luonteeltaan.[6] 1970-luvun puolivälin öljyboomin alussa Suharto tuli kallistuneeksi talousnationalistien taakse ja sen seurauksena Berkeley mafian valta väheni. Suharto kääntyi Berkeleyn mafian kannalle uudellen 1980-luvun puolivälissä, kun öljyn hinta alkoi laskea ja sen mukana myös Indonesian talous. Berkeleyn mafia johti liberalisaatiota, deregulaatiota ja sen lopputuloksena Indonesian talous kasvoi uudelleen.[7] Jälleen kerran Indonesian talous alkoi kasvaa ja jälleen kerran Berkeleyn mafia kohtasi poliittisen opposition. Tällä kertaa heidän vastustajansa olivat Sudharmono ja Ginanjar Kartasasmita, jotka puolustivat talousnationalismia, sekä B. J. Habibie, joka halusi teknologia-keskittynyttä talouskehitystä. Kuten aikaisemmin, Suharto kääntyi talousnationalistien kantaan ja Berkeleyn mafian valta heikkeni. Kuitenkin, he jotakuinkin säilyttivät vaikutuksensa hallituksessa, koska Widjojo pysyi hallituksen taloudellisena neuvonantajana.

Berkeleyn mafia uudistuksen aikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berkeleyn mafian ulkopuolelta ainoastaan Widjojo jatkoi vaikuttamistaan hallintoon Indonesian uudelleenmuodostamisen aikaan tullen presidenttien taloudelliseksi neuvonantajaksi Habibielle, Wahidille, ja Megawatille.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berkeley mafian jäsenet ovat:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McCawley, Tom. "Economic upside - and downside." Asia Times Online. 28 January 2008.
  2. a b http://www.fordfound.org/elibrary/documents/5002/057.cfm#5002-div2-d0e2149
  3. a b Malline:Harv
  4. Dick, Howard; et al. (2002). The Emergence of a National Economy: An Economic History of Indonesia 1800-2000. Crow's Nest, NSW, Australia: Allen and Unwin, 196. 
  5. Emil Salim: Pak Harto Selamatkan Bangsa dari Kehancuran | Soeharto Media Center - Soeharto Review
  6. Malline:Harv
  7. Malline:Harv