Svealaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skandinavia 1100-luvulla. Svealaiset keltaisella, göötit sinisellä ja gotlantilaiset vihreällä.

Svealaiset olivat muinainen skandinaavinen kansa, heimo tai muu ryhmä, josta periytyy Sveanmaan ja Ruotsin kansainvälinen nimi. Svealaisista puhuvat sekä antiikin että varhaiskeskiajan lähteet. Eri ikäisissä lähteissä käsite "svealaiset" saattaa kuitenkin tarkoittaa erilaisia asioita.

Mainintoja svealaisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta svelaisista saattaa löytyä Plinius vanhemmalta, joka mainitsee 70-luvulla jaa. hillevionien kansan pohjoisessa. Ensimmäinen varma maininta on parikymmentä vuotta myöhemmin Tacituksella, joka kertoo svionien laivastoista ja heidän kuninkaansa suuresta vallasta. Seuraava maininta löytyy vasta vuoden 550 tienoilla Jordanekselta. Jordanes mainitsee suehans-kansan, jolla on erinomaisia hevosia ja joka myy mustaketun nahkoja roomalaisille, sekä suetidi-kansan, jonka kerrotaan olevan isokokoista. Luultavasti molemmat nimet tarkoittavat svealaisia.

On kuitenkin mahdoton sanoa, oliko Jordaneksen kuvaamilla svealaisilla Tacituksen svealaisten kanssa juuri muuta yhteistä kuin nimi. Manner-Euroopasta tiedetään, että germaaniheimojen nimiin liittyvät merkitykset saattoivat vuosisatojen kuluessa muuttua paljonkin. Samaa nimeä eri aikoina käyttävien ihmisryhmien välillä ei välttämättä ollut kovinkaan täsmällistä geneettistä, kulttuurista tai asuinseutuun liittyvää jatkuvuutta.

On arveltu, että viikinkiajalla "svealaiset" eivät ehkä olisi olleet etninen ryhmä tai minkään tietyn alueen asukkaita, vaan kyseessä olisi ollut merenkulkijoiden, sotureiden ja kauppiaiden sosiaaliryhmästä käytetty nimitys. Kyseessä olisi siis voinut olla eräänlainen viikinki-käsitteen synonyymi, joka oli käytössä Itämeren alueella.

Viimeistään 1000- ja 1100-luvuilla svealaiset-käsite ilmeisesti vakiintui tarkoittamaan Keski-Ruotsin ("Sveanmaan") asukkaita.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dick Harrison: Sveriges historia. Medeltiden. Liber AB; Stockholm 2002.