Terijoen hallitus
Wikipedia
Terijoen hallitus eli viralliselta nimeltään Suomen kansanhallitus (joskus myös Kuusisen hallitus) oli Neuvostoliiton talvisodan aikana perustama hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto ilmoitti 2. joulukuuta 1939 solmineensa avunantosopimuksen. Kansanhallituksesta oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton valtaaman Suomen uusi hallitus. Sodan aikana hallituksen tarkoituksena oli osoittaa, ettei Suomea Neuvostoliiton näkökulmasta edustavan hallituksen johtaman Suomen ja Neuvostoliiton välillä ole sotatilaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perustaminen
Ajatuksen Terijoen hallituksen perustamisesta katsotaan syntyneen vasta jokunen viikko ennen talvisodan syttymistä, todennäköisesti marraskuun alussa 1939. Suomen Kommunistisen Puolueen tuolloiselle pääsihteerille, Arvo Poika Tuomiselle lähetettiin asiaa käsittelevä kirje Tukholmaan 13. marraskuuta 1939. Hallituksen myöhäinen perustamisajankohta selittynee sillä, että Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin uskoi viimeiseen asti Moskovassa käytyjen neuvottelujen johtavan heidän kannaltaan haluttuun lopputulokseen. Hallituksen johtoon alun perin suunnitellun Arvo Tuomisen kieltäydyttyä tehtävästä hallituksen muodostamistehtävä annettiin Kominternin toimeenpanevan komitean sihteerille, Otto Wille Kuusiselle.
Koska hallituksen piti olla Suomea ja sen kansaa edustava, valittiin myös muiksi ministereiksi Suomesta 1918 Neuvosto-Venäjälle paenneita entisiä sosiaalidemokraatteja, silloisia kommunisteja, ja sen tarkoituksena oli hallita Neuvostoliiton talvisodassa valtaamille alueille perustettua Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa. Moskovan radio tosin väitti hallituksen olevan useiden puolueiden edustajien muodostama.
Hallitusta kutsuttiin Suomessa nimellä Terijoen hallitus, koska sen 1. joulukuuta antama julkilausuma, Suomen Kansanhallituksen julistus oli Moskovan radion mukaan lähetetty Terijoelta. Suomalaisten tekemien tutkimusten mukaan hallituksen perustaminen Terijoella ei kuitenkaan voinut olla mahdollista, sillä samana päivänä siellä taisteltiin. Koska hallitusta johti Otto Wille Kuusinen, sanottiin sitä myös Kuusisen hallitukseksi.
Terijoen hallitus ja sen virallisesti johtama Suomen kansanvaltainen tasavalta perustettiin lähinnä houkuttelemaan sosialisteja Suomen armeijan puolelta uuteen sosialistiseen Suomen valtioon. Neuvostoliitto ilmoitti tunnustavansa vain perustamansa Suomen Kansanhallituksen joka näin ollen oli syynä olla neuvottelematta virallisen Suomen kanssa. Hallitus ei kuitenkaan johtanut mitään, ei ainuttakaan henkilöä tai asiaa Suomessa. Se ei myöskään johtanut mitään niistä resursseista, jotka Neuvostoliitto oli sille lähettänyt. Terijoen hallitus ilmoitti julkilausumassaan olevansa ainoastaan väliaikainen hallitus, jonka kokoonpanoa tultaisiin vahvistamaan myös muiden puolueiden edustajille sen saavuttua Helsinkiin.
Stalin odotti Suomessa tapahtuvaa vallankumousta tai kansannousua tiedustelutietojensa perusteella. Ylipositiiviset tiedustelutiedot olivat antaneet väärän kuvan Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta.
[muokkaa] Hallituksen toiminta ja julistukset
Terijoen hallituksen julistuksen keskeisin kohta oli ilmoitus kansanarmeijan luomisesta, johon kuului suurimmillaan noin 18 000 miestä. Nämä sotilaat olivat lähinnä asevelvollisia karjalaisia, inkeriläisiä ja muita suomenkielisiä, joista vanhimmat olivat Suomen Sisällissodan jälkeen maasta paenneita punaisia. Lisäksi hallituksen ohjelmaan sisältyi lupauksia muun muassa kahdeksan tunnin työpäivästä, työttömyyden lopettamisesta sekä suurtilojen pakkolunastuksesta. Suomen Kansanhallituksella oli myös oma sanomalehti, Kansan Ääni, ja raha.
Alun perin kansanarmeijaa ei ollut määrä käyttää varsinaisiin taistelutoimenpiteisiin, vaan sen perimmäiseksi tehtäväksi oli määrätty paraatimainen eteneminen Helsinkiin Neuvostoliiton valloitettua Suomen. Osa kansanarmeijasta joutui kuitenkin olosuhteiden pakosta osallistumaan sotatoimiin esimerkiksi Lunkulansaaren-Salmin alueella. Helsingin sijaan voitonparaati pidettiin helmikuussa 1940 Leningradissa – minkä jälkeen armeija liitettiin Puna-armeijan muihin yksiköihin.
Terijoen hallituksen yleisjulistus ei ollut Suomessa uskottava, eikä se päässyt laajemmin kansan tietoisuuteen, joten yritys muodostaa hallitus, jota kannattamaan suomalaiset siirtyisivät, epäonnistui tavoitteessaan.
Terijoen hallitus esitti ensitöikseen Neuvostoliitolle keskinäisen ystävyys- ja avunantosopimuksen solmimista, joka allekirjoitettiin Moskovassa 2. joulukuuta 1939. Sopimuksen turvin Neuvostoliitto katsoi taanneensa itselleen ne edut, joita se oli tavoitellut aikaisemmin neuvotellessaan Moskovassa Cajanderin III hallituksen edustajien kanssa. Se sai sopimuksen mukaisesti Kuusiselta Karjalan kannaksen eteläosat, strategisesti tärkeitä Suomenlahden saaria, Kalastajasaarennon länsiosan, sekä vuokralle Hangon laivastotukikohtan. Sopimuksessa sovittiin myös laajahkon suomensukuisten kansojen asuttaman alueen liittämisestä Kuusisen Suomeen.
[muokkaa] Hallituksen loppuvaiheet ja hajoaminen
Kun Suomi oli alkanut neuvotella Ison-Britannian ja Ranskan kanssa sotilasavusta ja kun Neuvostoliitto koki ajan loppuvan, alkoi se tunnustella rauhaa sen jälkeen kun Suomi oli omin voimin kyennyt torjumaan Neuvostoliiton uuden voimakkaan hyökkäyksen helmikuun lopulla Suomeen.
Kun näin ollen Terijoen hallitus oli muodostunut Neuvostoliiton ja Suomen rauhanteon esteeksi, se lakkautettiin 12. maaliskuuta 1940 talvisodan päättyessä. Stalin oli käytännössä luopunut Terijoen hallituksen tukemisesta jo tammikuun lopussa 1940, mikä oli ratkaisevaa Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluiden kannalta.
[muokkaa] Vaikutukset
Hallituksen vaikutus oli ollut lähinnä päinvastainen suomalaisten keskuudessa. Terijoen hallituksen perustaminen saatiin näyttämään vähänkin Neuvostoliittoa myötäilleille kielteisenä, ja heidät Neuvostoliiton vastaisiksi ja vakuuttuneiksi Neuvostoliiton valloitushaluista. Kun Neuvostoliitto ylitti Tarton rauhan rajan, vastaanotto oli heille suuri yllätys. Suomalaiset siirsivät väestön Karjalasta ja raja-alueilta Sisä-Suomeen joten paikallista väestöä oli hyvin vähän. Suuri osa suomalaisista kommunisteista oli edelleen vankilassa, ja poliittinen toiminta oli ollut kiellettyä jo 1930-luvun alkupuolelta ns. Kommunistilakien mukaan, joten tukitoimet Suomen Kansanhallitukselle jäivät vähäisiksi.
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston ensimmäisen kokoonpanon VI istunnossa 31. maaliskuuta vuonna 1940 hyväksyttiin päätös Neuvostoliitolle siirtyneiden alueiden luovuttamisesta Karjalan Autonomiselle SNT:lle ja tämän muuttamisesta liittotasavallaksi, Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.
[muokkaa] Hallituksen kokoonpano
| Ministeri | Tehtävissä |
|---|---|
| Puheenjohtaja ja ulkoasiainministeri Otto Wille Kuusinen |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri Mauritz Rosenberg |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Puolustusministeri Akseli Anttila |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Sisäasiainministeri Tuure Lehén |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Maanviljelysministeri Armas Äikiä |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Valistusministeri Inkeri Lehtinen |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
| Karjalanasiain ministeri Paavo Prokkonen |
1.12.1939 – 12.3.1940 |
[muokkaa] Katso myös
- Talvisodan henki
- Osmo Jussila: Terijoen hallitus 1939 – 40. WSOY, 1985, ISBN 951-0-12686-1
- Nikolai Barysnikov Vladimir Barysnikov: Terijoen Hallitus, Johan Beckman Institute, 2001, ISBN 952-5412-03-2
- Heikkonen-Ojakoski-Väisänen: Suomen historian käännekohtia, Wsoy, 2003
- Leningradin filmistudio: Mannerheimin linja-dokumentti, SNTL 1940.
- Neuvostoliiton Tiedeakatemian historian Instituutti: Neuvostoliiton Historia, Karjalais-Suomalaisen SNT:n Valtion Kustannusliike Petroskoi 1951.
