Terijoen hallitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Terijoen hallitus eli Kuusisen hallitus, viralliselta nimeltään Suomen kansanhallitus, oli Neuvostoliiton talvisodan aikana perustama hallitus, jonka kanssa Neuvostoliitto ilmoitti 2. joulukuuta 1939 solmineensa avunantosopimuksen. Hallituksesta oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton valtaaman Suomen uusi hallitus. Hallitus perustettiin oikeuttamaan talvisota. Se pyysi Neuvostoliitolta "apua" Suomen kansantasavallan perustamiseksi.[1] Sodan aikana hallituksen tarkoituksena oli osoittaa, ettei Suomea Neuvostoliiton näkökulmasta edustavan hallituksen johtaman Suomen ja Neuvostoliiton välillä ole sotatilaa. Kun talvisota otettiin keskustelun aiheeksi Kansainliitossa, ei Neuvostoliiton hallitus osallistunut kokoukseen ilmoittaen, ettei asia sovellu käsiteltäväksi siellä siksi, koska Neuvostoliitto ei ole sotatilassa Suomen kanssa, eikä uhkaa Suomen kansaa sodalla. Siksi ei ole paikallaan vedota kansainliittosopimuksen mainitun kohdan perusteihin. [2]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto solmi Andrei Ždanovin, Kliment Vorošilovin, Josif Stalinin ja Vjatšeslav Molotovin (kirjoittaa) johdolla Suomen Kansanhallituksen pääministerin O. W. Kuusisen (kuvassa oikealla) kanssa sopimuksen.

Ajatuksen Terijoen hallituksen perustamisesta katsotaan syntyneen vasta jokunen viikko ennen talvisodan syttymistä, todennäköisesti marraskuun alussa 1939. Suomen Kommunistisen Puolueen tuolloiselle pääsihteerille Arvo Poika Tuomiselle lähetettiin asiaa käsittelevä kirje Tukholmaan 13. marraskuuta 1939. Hallituksen myöhäinen perustamisajankohta selittynee sillä, että Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin uskoi viimeiseen asti Moskovassa käytyjen neuvottelujen johtavan heidän kannaltaan haluttuun lopputulokseen. Hallituksen johtoon alun perin suunnitellun Arvo Tuomisen kieltäydyttyä muodostamistehtävä annettiin Kominternin toimeenpanevan komitean sihteerille Otto Wille Kuusiselle.

Koska hallituksen piti olla Suomea ja sen kansaa edustava, myös muiksi ministereiksi valittiin Suomesta 1918 Neuvosto-Venäjälle paenneita punaisia, silloisia kommunisteja, Kuusinen, Anttila ja Lehén, sekä myöhemmin Neuvostoliittoon mennyt ryhmä. Rosenberg, Äikiä ja Lehtinen.[3]. Seitsemänneksi ministeriksi valittu Prokkonen oli alun perinkin Venäjän kommunistipuolueen jäsen. Hallituksen tarkoituksena oli hallita Neuvostoliiton talvisodassa valtaamille alueille perustettua Suomen kansantasavaltaa. Moskovan radio tosin väitti hallituksen olevan useiden puolueiden edustajien muodostama.

Hallitusta kutsuttiin Suomessa nimellä Terijoen hallitus, koska sen 1. joulukuuta antama julkilausuma Suomen Kansanhallituksen julistus oli Moskovan radion mukaan lähetetty Terijoelta. Suomalaiset kuitenkin vasta vetäytyivät sieltä tuona päivänä, eikä perustamispaikkaa siksi pidetä todennäköisenä.[4] Koska hallitusta johti Otto Wille Kuusinen, sitä sanottiin myös Kuusisen hallitukseksi.

Terijoen hallitus ja suunniteltu Suomen kansantasavalta perustettiin lähinnä houkuttelemaan sosialisteja Suomen armeijan puolelta uuteen sosialistiseen Suomen valtioon. Neuvostoliitto ilmoitti tunnustavansa vain perustamansa Suomen kansanhallituksen, mikä näin ollen oli syynä olla neuvottelematta Risto Rytin johtaman virallisen Suomen hallituksen kanssa. Terijoen hallitus ilmoitti julkilausumassaan olevansa ainoastaan väliaikainen hallitus, jonka kokoonpanoa tultaisiin vahvistamaan myös muiden puolueiden edustajilla sen saavuttua Helsinkiin.

Stalin ei odottanut Suomessa tapahtuvaa vallankumousta tai kansannousua, sillä hänellä oli tiedustelutietojensa perusteella varsin realistinen kuva Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta.[5]

Hallituksen toiminta ja julistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kansanarmeijan upseeri Terijoella joulukuussa 1939

Terijoen hallituksen julistuksen keskeisin kohta oli ilmoitus Suomen kansanarmeijan luomisesta, johon kuului suurimmillaan noin 18 000 miestä. Nämä sotilaat olivat lähinnä asevelvollisia karjalaisia, inkeriläisiä ja muita suomenkielisiä, joista vanhimmat olivat Suomen sisällissodan jälkeen maasta paenneita punaisia. Lisäksi hallituksen ohjelmaan sisältyi lupauksia muun muassa kahdeksan tunnin työpäivästä, työttömyyden lopettamisesta sekä suurtilojen pakkolunastuksesta. Suomen kansanhallituksella oli myös oma raha ja se julkaisi neljää sanomalehteä, Kansan Valta, Kansan Sana, Kansan Armeija ja Suomen Kansan Ääni. Keskeisimmät lehdistä olivat Kansan Valta ja Suomen Kansan Ääni, joita jaettiin lentolehtisinä etenkin rintamalla. Terijoen hallituksen yleisjulistus ei ollut Suomessa uskottava, eikä se juuri levinnyt kansan tietoisuuteen.

Alun perin kansanarmeijaa ei ollut määrä käyttää varsinaisiin taistelutoimiin, vaan sen perimmäiseksi tehtäväksi oli määrätty paraatimainen eteneminen Helsinkiin Neuvostoliiton valloitettua Suomen. Osa kansanarmeijasta joutui kuitenkin olosuhteiden pakosta osallistumaan sotatoimiin esimerkiksi Lunkulansaaren-Salmin alueella. Helsingin sijaan voitonparaati pidettiin helmikuussa 1940 Leningradissa, minkä jälkeen armeija liitettiin puna-armeijan muihin yksiköihin.

Terijoen hallitus esitti ensitöikseen Neuvostoliitolle keskinäisen ystävyys- ja avunantosopimuksen solmimista, joka allekirjoitettiin Moskovassa 2. joulukuuta 1939. Sopimuksen turvin Neuvostoliitto katsoi taanneensa itselleen ne edut, joita se oli tavoitellut aikaisemmin neuvotellessaan Moskovassa Cajanderin III hallituksen edustajien kanssa. Se sai sopimuksen mukaisesti Kuusiselta Karjalankannaksen eteläosat, strategisesti tärkeitä Suomenlahden saaria, Kalastajasaarennon länsiosan, sekä vuokralle Hangon laivastotukikohtan. Sopimuksessa sovittiin myös laajahkon suomensukuisten kansojen asuttaman alueen liittämisestä Kuusisen Suomeen.

Hallituksen loppuvaiheet ja hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Suomi oli alkanut neuvotella Britannian ja Ranskan kanssa sotilasavusta ja kun Neuvostoliitto koki ajan loppuvan, se alkoi tunnustella rauhaa sen jälkeen, kun Suomi oli omin voimin kyennyt torjumaan Neuvostoliiton uuden voimakkaan hyökkäyksen helmikuun lopulla Suomeen.

Yritys muodostaa hallitus, jota kannattamaan suomalaiset siirtyisivät, epäonnistui tavoitteessaan, sillä suomalaiset nousivat yhtenäisinä vastarintaan ja syntyi niin sanottu talvisodan henki. Kun näin ollen Terijoen hallitus oli muodostunut Neuvostoliiton ja Suomen rauhanteon esteeksi, se lakkautettiin 12. maaliskuuta 1940 talvisodan päättyessä. Stalin oli käytännössä luopunut Terijoen hallituksen tukemisesta jo tammikuun lopussa 1940, mikä oli ratkaisevaa Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluiden kannalta.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituksen vaikutus oli ollut lähinnä päinvastainen suomalaisten keskuudessa. Terijoen hallituksen perustaminen sai Neuvostoliittoa myötäilleet vakuuttuneiksi Neuvostoliiton valloitushaluista. Kun Neuvostoliitto ylitti Tarton rauhan rajan, vastaanotto oli heille suuri yllätys. Suomalaiset siirsivät väestön Karjalasta ja raja-alueilta sisä-Suomeen, joten paikallista väestöä oli hyvin vähän. Suuri osa suomalaisista kommunisteista oli edelleen vankilassa, ja poliittinen toiminta oli ollut kiellettyä jo 1930-luvun alkupuolelta niin sanottujen Kommunistilakien mukaan, joten tukitoimet Suomen Kansanhallitukselle jäivät vähäisiksi.

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ensimmäisen kokoonpanon VI istunnossa 31. maaliskuuta vuonna 1940 hyväksyttiin päätös Neuvostoliitolle siirtyneiden alueiden luovuttamisesta Karjalan autonomiselle SNT:lle ja tämän muuttamisesta liittotasavallaksi, Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.

Kuusista lukuun ottamatta useimmat hallituksen jäsenet toimivat myöhemmin Suomen kommunistisessa puolueessa. Kuusinen itse sai Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa arvostetun aseman eikä päässyt palamaan Suomeen.[1]

Ulkomainen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mm. Jawaharlal Nehru, George Bernard Shaw ja John Steinbeck, amerikansuomalainen Työmies-lehti, Hollywoodin musiikkityöntekijät, Coloradon opiskelijat sekä (Neuvostoliiton sopimussuhteessa olleen) Natsi-Saksan lehdistö tukivat kansanvaltaista Terijoen hallitusta ja Neuvostoliiton talvisotaa Suomea vastaan.[6][7]

Hallituksen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto Wille Kuusinen.
Ministeri Tehtävissä
Puheenjohtaja ja ulkoasiainministeri
Otto Wille Kuusinen

1.12.1939 – 12.3.1940
Varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri
Mauritz Rosenberg

1.12.1939 – 12.3.1940
Puolustusministeri
Akseli Anttila

1.12.1939 – 12.3.1940
Sisäasiainministeri
Tuure Lehén

1.12.1939 – 12.3.1940
Maanviljelysministeri
Armas Äikiä

1.12.1939 – 12.3.1940
Valistusministeri
Inkeri Lehtinen

1.12.1939 – 12.3.1940
Karjalan asiain ministeri
Paavo Prokkonen

1.12.1939 – 12.3.1940


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekka Vuoristo: Terijoen hallitus. Helsingin Sanomat, 13.2.2009, s. A5.
  2. http://www.digipaper.fi/US-talvisodan-lehdet/36704/
  3. Jussila, 22–23
  4. Jussila, s. 20
  5. Jussila, s. 13
  6. HS 29.11.2009 "Terijoen hallitus sai outoa tukea".
  7. Kansan vallan vaihtoehto Terijoen hallituksen lehdistössä 1939-1940

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Osmo Jussila: Terijoen hallitus 1939–40. WSOY, 1985, ISBN 951-0-12686-1
  • Heikkonen, Ojakoski, Väisänen: Suomen historian käännekohtia, WSOY, 2003
  • Max Jakobson: Diplomaattien talvisota. WSOY, 1955.
  • Arvo Tuominen: Myrskyn aikaa. Tammi, 1970.
Venäläisiä näkemyksiä
  • Nikolai Barysnikov Vladimir Barysnikov: Terijoen Hallitus. Johan Beckman Institute, 2001. ISBN 952-5412-03-2.
  • Neuvostoliiton Tiedeakatemian historian Instituutti: Neuvostoliiton Historia, Karjalais-Suomalaisen SNT:n Valtion Kustannusliike Petroskoi 1951.fi:Suomen kansantasavalta