Alakurtti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alakurtin kunta Kantalahden piirin kartalla
Alakurtin kunnan lippu

Alakurtti on maalaiskunta ja sen keskuskylä Venäjän luoteisosassa Murmanskin alueen Kantalahden piirissä.[1] Asukkaita on noin 6 700. Kunta rajoittuu lännessä Suomen rajaan ja etelässä Karjalan tasavaltaan, pohjoisessa Kouteron piiriin ja idässä Zaretšenskin maalaiskuntaan. Alakurtin kylä toimii Venäjän rajavartiopalvelun rajataajamana, vaikka matkaa Suomen rajalle onkin 50 kilometriä.

Alueella sijaitsi 2000-luvulle asti Alakurtin sotilastukikohta, johon oli sijoitettu mm. helikopterirykmentti. Lopetetun sotilastukikohdan uudelleen avaamisesta alkoi liikkua 2014 keväällä tietoja. Sen mukaan Alakurttiin sijoitettaisiin Venäjän Pohjoisen laivaston alaisuuteen kuuluva 3000 miehen vahvuinen arktinen prikaati. Myös Alakurtin sotilaslentokentälle sijoitettavasta uudesta helikopteriyksiköstä on puhuttu usean vuoden ajan.

Alakurtissa on mekaanista metsäteollisuutta, kuten 378. metsäteollinen yhtymä, ZAO Kembi, Kantalahden metsäyhteisö. Vuonna 1998 perustettiin leipätehdas Eurohleb.

Alakurtin maalaiskuntaan kuuluvat keskuskylän lisäksi Kairalan (Kairaly), Kuolajärven (Kuolojarvi) ja Priozernyin asutuskeskukset.[1]Ahkiojärvi sijaitsee Alakurtin ja Tuntsajoen länsipuolella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja Venäjän aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti on ollut vanhaa metsäsaamelaisten asuin- ja pyyntialuetta. Suomalaiset saapuivat Sallaan, silloiselle Kuolajärvelle 1800-luvun alussa ja asettuivat asumaan Tuntsajoen ja Kutsajoen varrelle. Nimi Alakurtti syntyi Kuusamosta muuttaneen Henrik Kurtin mukaan.

Suomen suuriruhtinaskunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti kuului Suomen suuriruhtinaskuntaan vuodesta 1833.

Pohjois-Venäjän intervention aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1918 Kantalahden edustalla sijainneen brittiläiseen Pohjois-Venäjän interventiojoukkoihin kuuluneen lentotukialus HMS Nairanan lentokoneet tiedustelivat ilmatilassa ja pudottivat pommeja sekä tulittivat konekiväärein Alakurttia sekä suomalaisten joukkojen asemia. Hyökkäyksessä kuoli yksi suomalainen sotilas ja siviili. Suomi esitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle asiasta jyrkkäsanaisen nootin, minkä jälkeen britit pidättäytyivät vastaavanlaisista hyökkäyksistä. Suomessa ryhdyttiin pohtimaan ilmatorjunnan perustamista tykein. Tykkejä ei kuitenkaan ollut.[2]

Sotien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Alakurtti oli luovutettava muun Sallan silloisen itäosan myötä Neuvostoliitolle talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen mukaan. Alakurtin alueesta tuli osa 1940 perustettua, neuvostoterminologian mukaan ”itsenäistä” Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Jatkosodassa Pohjois-Suomesta toimineet ja siis natsi-Saksan armeijan alaisuudessa olleet suomalaisjoukot valtasivat alueen 1941, josta ne kuitenkin joutuivat vetäytymään Moskovan välirauhansopimuksen mukaan 1944. Toisen maailmansodan aikana Alakurtissa toimi yksi Stalag 309:n alainen sotavankileiri.

Neuvostoliiton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti ympäristöineen siirrettiin Murmanskin alueeseen 1953.

1990-luvun alussa, kun Neuvostoliiton joukkojen vetämiseen yhdistyneestä Saksasta liittyi saksalaisten rahoittama muualle sijoitettujen venäläisten sotilaskylien rakentamisprojekti, saksalainen Zublin ja suomalainen Rakennusliike Puolimatka rakensivat Alakurttiin yhdessä 600 kerrostalohuoneistoa kunnallistekniikoineen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cельское поселение Алакуртти Кандалакшского района Murmanskin aluehallinnon kotisivut (venäjäksi)
  2. Haapanen Atso: Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945, s. 19. Helsinki: Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-16-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussila, M. 2008. Sallan luovutetun alueen elämää ennen talvisotaa ja asukkaiden sijoittumisesta uusille alueille. Omakustanne. Painopaikka: Oulun yliopistopaino. 141 s. ISBN 978-952-92-4273-3

Koordinaatit: 66.9690°N, 30.3468°E