Alakurtti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alakurtti
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Alakurtti

Koordinaatit: 66.9690°N, 30.3468°E

Valtio Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kantalahden piiri
Kunta Alakurtti
Hallinto
 – Asutustyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2010)  ([1]) 3 443
Suuntanumero(t) + 7 81533
Alakurtin maalaiskunta
Alakurtin kunta Kantalahden piirin kartalla

Alakurtti (ven. Алаку́ртти) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Venäjän luoteisosassa Murmanskin alueen Kantalahden piirissä.[2] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaita oli maalaiskunnassa 3 443.[1] Kunta rajoittuu lännessä Suomen rajaan ja etelässä Karjalan tasavaltaan, pohjoisessa Kouteron piiriin ja idässä Zaretšenskin maalaiskuntaan. Vuonna 2009 suljetun Alakurtin sotilastukikohdan jälkeen Alakurtin kylä toimi Venäjän rajavartiopalvelun rajataajamana, vaikka matkaa Suomen rajalle onkin 50 kilometriä. Tammikuussa 2015 Venäjä avasi Alakurtin sotilastukikohdan uudelleen.

Alakurtissa on mekaanista metsäteollisuutta, kuten 378. metsäteollinen yhtymä, ZAO Kembi, Kantalahden metsäyhteisö. Vuonna 1998 perustettiin leipätehdas Eurohleb.

Alakurtin maalaiskuntaan kuuluvat keskuskylän lisäksi Kairalan (Kairaly), Kuolajärven (Kuolojarvi) ja Priozernyin asutuskeskukset.[2] Ahkiojärvi sijaitsee Alakurtin ja Tuntsajoen länsipuolella.

Sotilastukikohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella sijaitsi 2000-luvulle asti Alakurtin sotilastukikohta, johon oli sijoitettu mm. helikopterirykmentti. Uudesta Alakurtin 2,2 kilometrin sotilaslentokentälle (66.9728°N, 30.3484°E) sijoitettavasta helikopteriyksiköstä on puhuttu usean vuoden ajan. Esimerkiksi vuonna 2010 alueen poliittinen johto vahvisti sotilastukikohtaan aiottavan sijoittaa lähitulkevaisuudessa uudelleen "joitain kymmeniä" ilmailuprikaatin helikoptereita.[3]

Lopetetun sotilastukikohdan uudelleen avaamisesta alkoi liikkua 2014 keväällä konkreettisempia tietoja. Keväällä 2014 uutisoitiin esimerkiksi, että Alakurttiin sijoitettaisiin Venäjän Pohjoisen laivaston alaisuuteen kuuluva 3 000 miehen vahvuinen radiotiedusteluun erikoistunut joukko-osasto.[4]

Vuoden 2015 tammikuussa uutisoitiin puolestaan moottorisoidun jalkaväkiprikaatin joukkojen siirron aloittamisesta Alakurttiin.[5] Joulukuussa 2014 venäläislehdistö oli arvioinut sikäläisen motorisoidun jalkaväkiprikaatin tyypilliseksi vahvuudeksi 7 000 sotilasta. [6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja Venäjän aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti on ollut vanhaa metsäsaamelaisten asuin- ja pyyntialuetta. Suomalaiset saapuivat Sallaan, silloiselle Kuolajärvelle 1800-luvun alussa ja asettuivat asumaan Tuntsajoen ja Kutsajoen varrelle. Nimi Alakurtti syntyi Kuusamosta muuttaneen Henrik Kurtin mukaan.

Suomen suuriruhtinaskunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti kuului Suomen suuriruhtinaskuntaan vuodesta 1833.

Pohjois-Venäjän intervention aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1918 Kantalahden edustalla sijainneen brittiläiseen Pohjois-Venäjän interventiojoukkoihin kuuluneen lentotukialus HMS Nairanan lentokoneet tiedustelivat ilmatilassa ja pudottivat pommeja sekä tulittivat konekiväärein Alakurttia sekä suomalaisten joukkojen asemia. Hyökkäyksessä kuoli yksi suomalainen sotilas ja siviili. Suomi esitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle asiasta jyrkkäsanaisen nootin, minkä jälkeen britit pidättäytyivät vastaavanlaisista hyökkäyksistä. Suomessa ryhdyttiin pohtimaan ilmatorjunnan perustamista tykein. Tykkejä ei kuitenkaan ollut.[7]

Sotien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Alakurtti oli luovutettava muun Sallan silloisen itäosan myötä Neuvostoliitolle talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen mukaan. Alakurtin alueesta tuli osa 1940 perustettua, neuvostoterminologian mukaan ”itsenäistä” Karjalais-suomalaista neuvostotasavaltaa. Jatkosodassa Pohjois-Suomesta toimineet ja siis natsi-Saksan armeijan alaisuudessa olleet suomalaisjoukot valtasivat alueen 1941, josta ne kuitenkin joutuivat vetäytymään Moskovan välirauhansopimuksen mukaan 1944. Toisen maailmansodan aikana Alakurtissa toimi yksi Stalag 309:n alainen sotavankileiri.

Neuvostoliiton aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti ympäristöineen siirrettiin Murmanskin alueeseen 1953.

1990-luvun alussa, kun Neuvostoliiton joukkojen vetämiseen yhdistyneestä Saksasta liittyi saksalaisten rahoittama muualle sijoitettujen venäläisten sotilaskylien rakentamisprojekti, saksalainen Zublin ja suomalainen Rakennusliike Puolimatka rakensivat Alakurttiin yhdessä 600 kerrostalohuoneistoa kunnallistekniikoineen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 15.1.2015. (venäjäksi)
  2. a b Cельское поселение Алакуртти Кандалакшского района Murmanskin aluehallinnon kotisivut (venäjäksi)
  3. Janne Yläjoki: Venäjän aikoo Alakurttiin sotilasvoimaa 12.10.2010, kaleva.fi, viitattu 15.1.2015
  4. Moving 3000 intelligence officers to Finnish border 14.3.2014 Barents Observer, barentsobserver.com, viitattu 15.1.2015
  5. Itar-Tass: Venäjä aloitti joukkojen siirron Alakurttiin Suomen rajan lähellä 13.1.2015 Yleisradio, yle.fi, viitattu 14.1.2014
  6. Yle: Venäjä siirsi joukkoja Alakurttiin 13.1.2015, Lapin Kansa, lapinkansa.fi, viitattu 15.1.2015
  7. Haapanen Atso: Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945, s. 19. Helsinki: Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-16-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]