Vidzeme

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vidzemen vaakuna.

Vidzeme on yksi Latvian historiallisista alueista. Idässä ja Kaakossa se rajoittuu Latgalen alueeseen, etelässä Zemgaleen, lännessä Itämereen ja pohjoisessa Viroon. Valmieraa pidetään alueen de facto -keskuksena.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latvian historialliset alueet. Vidzeme keltaisella

Vidzemen kokonaispinta-ala on 15 346 km2 ja siellä asui vuonna 2003 arviolta 251 665 asukasta. Alueen suurimmat kaupungit ovat Valmiera, Cēsis, Alūksne, Gulbene, Madona, Valka. Alueen läpi virtaavat Väinäjoki, Salatsijoki, sekä Aiviekste- ja Pededzejoet. Alueen suurimmat järvet ovat Lubāns, Burtnieks, Alūksne, Alauksts, Inesis ja Ungurs.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat löydetyt merkit asutuksesta alueelta ovat 7 000 vuotta vanhoja. Lähellä Mazsalacan kaupunkia on Pohjois-Euroopan laajimmat kivikautiset hautauslöydöt.[2] Ennen historiallista aikaa aluetta asuttivat latgallit idässä ja liiviläiset lännessä lähellä rannikkoa sekä Väinäjoen varsilla syvemmällä sisämaassa. Lisäksi nykyisen Cēsisin kaupungin alueella asui vendejä. Viikingit liikehtivät alueella, mutteivät alistaneet sitä pysyvästi valtaansa. 1100-luvulla alueelle tuli saksalaisia kauppiata. Kauppiaita seurasivat lähetyssaarnaajat, joista ensimmäisiä oli Meinhard, josta tuli vuonna 1187 Liivinmaan piispa. Meinhardin kuoltua hänen seuraajansa Bertold joutui vaikeuksiin alueen asukkaiden kanssa ja hänet tapettiin taistelussa vuonna 1197. Bertoldin seuraajan Albert von Buxhövdenin onnistui kukistamaan paikallisten vastarinnan ja vakiinuttamaan asemansa alueella. Alueen asukkaat käänytettiin kristinuskoon ja myöhemmin he taistelivat saksalaisten puolella virolaisia vastaan. Saksalaiset perustivat vuonna 1201 Vidzemen lounaisnurkkaan Väinäjoensuulle tukikohdan, josta muodostui Riian kaupunki.[3]

Saksalaisen ritarikunnan romahtamisen jälkeen vuonna 1559 alue päätyi Puola-Liettualle, joka taas luovutti sen Ruotsille 1629 Altmarkin rauhassa. Ruotsalaiset läänittivät suuren osan alueesta omalle ylimystölleen. Venäjän keisarikunta valtasi alueen suuren Pohjan sodan aikana ja sai sen omakseen Uudenkaupungin rauhassa 1721. Suuren Pohjan sodan aikana alueella liikkui ryöstelevien sotilasjoukkojen lisäksi ruttoepidemia, joka tappoi suuren osan väestöstä.[3]

Ensimmäisessä maailmansodassa alue oli Saksan keisarikunnan miehittämä. Maailmansodan loputtua Saksalaiset joukot saivat asetettua Latviaan itselleen myöteisen hallituksen, jonka tavoitteena oli alueen pitäminen saksalaisten käsissä.[3] Vidzemen Valkassa taas perustettiin Latvian väliaikainen kansallisneuvosto, joka päätti 30. tammikuuta 1918 muodostaa riippumattoman ja demokraattisen Latvian valtion sisältäen kaikki latvialaisten asuttamat alueet[4]. Virolaiset ja latvialaiset voittivat saksalaisjoukot, jotka perääntyivät alueelta. Vuonna 1940 Neuvostoliitto kaappasi Latvian ja sen tilalle perustettiin Latvian sosialistinen neuvostotasavalta. Saksalaiset valtasivat alueen vuonna 1941 operaatio Barbarossan aikana, mutta perääntyivät taas vuonna 1944. Tämän jälkeen alue pysyi Neuvostovallan alla aina vuoteen 1991, jolloin Latvia itsenäistyi uudelleen. [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. General information Vidzeme Travel Guide. Viitattu 19.7.2010.
  2. Vēsture Mazsalaca. Viitattu 18.7.2010. (latviaksi)
  3. a b c d Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.
  4. Cēruzis, Raimonds: History of Latvia. A brief survey. Riga: The Latvian Institute, 2007. ISBN 9984-736-33-4.
Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.