Kattohaikara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kattohaikara
Ciconia ciconia (aka).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Haikaralinnut Ciconiiformes
Heimo: Kattohaikarat Ciconiidae
Suku: Kattohaikarat Ciconia
Laji: ciconia
Kaksiosainen nimi
Ciconia ciconia
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
WhiteStorkMap.svg
Alalajit
  • C. c. asiatica
  • C. c. ciconia
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kattohaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kattohaikara Commonsissa

Kattohaikara (Ciconia ciconia) on kattohaikaroiden heimoon kuuluva lintulaji. Suuressa osassa Eurooppaa kattohaikaraan suhtaudutaan myötämielisesti, ja paikoin haikaraa pidetään jopa hyvän onnen tuojana. Sen vanha suomenkielinen nimitys oli valkea tuonenkurki[2]. Nykyisen nimensä mukaisesti kattohaikara pesii usein katoilla. Niiden väitetään tuovan vauvoja silkkinyyteissä kotiin.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus on 100-110 cm, siipiväli 195-215 cm ja paino 2,3-4,4 kg.

Kattohaikara on lähes kokonaan valkoinen, ainoastaan siipisulat ovat mustat. Lisäksi haikaralla on pitkä punainen nokka ja jalat.

Jalat ovat pitkät ja muihin haikaroihin verrattuna tukevat.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ooievaar met publiek in het Zwin.JPG

Kattohaikara pesii Euroopassa, Länsi-Aasiassa sekä paikoin Afrikassa. Useimmat yksilöt talvehtivat Afrikassa Saharan eteläpuolella. Yksi alalaji elää Turkestanissa ja talvehtii Iranissa ja Intiassa. Suomesta ei ole todistettuja pesintöjä, mutta nuoret luppokihlaparit ovat rakentaneet pesiä silloin tällöin. Suomessa säännöllinen vieras pääosin keväällä maan eteläosissa. Voimakkaat pitkäaikaiset etelänpuoleiset virtaukset huhti-toukokuussa tuovat Suomeen kattohaikaroita Virosta ja Venäjältä. Vuosittain tavataan joistain kymmenistä jopa neljään sataan kattohaikaraa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannikot, järvien, jokien ym. vesistöjen rannat, kosteikot ja pellot, niityt ja asutetut seudut.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikara on sukukypsä neljän vuoden iässä. Emo munii 1–5 munaa pesään, joka sijaitsee mielellään katolla, mutta lintu kelpuuttaa pesäpaikakseen myös tornit, puhelinpylväät ja puut.

Haikaroille tehdään myös tarkoituksella pesäkehikkoja, koska ihmiset uskovat kattohaikaran tuovan onnea taloon.

Kattohaikaran pesä Alatskiven linnan pihamaalla Virossa
Kattohaikaran muna

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattohaikaran ravintoon kuuluvat sammakot, matelijat, pienet nisäkkäät, kalat, madot ja hyönteiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Ciconia ciconia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
  2. Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Luettu 7.4.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]