Jānis Čakste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jānis Čakste
Janis Cakste.jpg
Jānis Čakste valokuvassa vuodelta 1926.
Presidentti
14. marraskuuta 1922 – 14. maaliskuuta 1927
Edeltäjä
Seuraaja Gustavs Zemgals
Tiedot
Syntynyt 14. syyskuuta 1859
Lielsesavas
Kuollut 14. maaliskuuta 1927 (67 vuotta)
Riika

Jānis Čakste (14. syyskuuta 1859 Lielsesavas14. maaliskuuta 1927 Riika) oli latvialainen poliitikko ja lakimies. Hän toimi maansa ensimmäisenä presidenttinä vuodesta 1922 kuolemaansa saakka vuonna 1927. Urallaan hän teki esimerkiksi valtiovierailun Suomeen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jānis Čakste syntyi silloin Venäjän keisarikuntaan kuuluneella Kuurinmaalla Lielsesavasissa lähellä Jelgavaa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä ja hän kävi lukionsa saksalaisessa kymnaasissa Jelgavassa.[1] Vuonna 1882 hän Moskovaan, jossa hän opiskeli lakia Moskovan yliopistossa valmistuen vuonna 1886. Moskovassa hän osallistui latvialaisten opiskelijajärjestöjen toimintaan ja tapasi muun muassa tulevana vaikuttajana Krišjānis Valdemārsin. Opiskellessaan hän tutki myös Kuurinmaan herttuakuntaa ja etenkin sen siirtomaita.[2] Valmistuttuaan Čakste toimi lakimiehenä Jelgavassa. Vuodesta 1888 hän julkaisi ja toimitti Tēvija−nimistä lehteä, jossa hän otti kantaa saksalaisia maanomistajia vastaan.[1] Hän toimi myös kulttuurielämässä ollen mukana järjestämässä latvialaisia laulujuhlia vuonna 1895[2]. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana hän otti puolestaan kantaa Latvian autonomian puolesta Venäjän yhteydessä.[1]

Latvian itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa Čakste toimi johtajana vuodesta 1915 Latvialaisessa järjestössä, joka auttoi pakolaisia Jelgavassa ja Tarossa[1]. Saksalaisten vallatessa Kuurinmaan hän pakeni vaimonsa ja yhdeksän lapsensa kanssa Tartoon.[2] Vuonna 1916 hänen teoksensa Die Letten und ihr Lettland ("Latvialaiset ja heidän Latviansa") julkaistiin Tukholmassa ja seuraavana vuonna hänet valittiin Kuurinmaan kuvernööriksi. Hän hoiti kuitenkin tehtäviään ensin Kazanista ja sittemmin Pietarista käsin. Latviaan hän pääsi palaamaan vasta 17. marraskuuta 1918 ja sen jälkeen hänet valittiin Latvian väliaikaisen kansallisen komitean johtoon, joka julisti Latvian sittemmin itsenäiseksi. Tämän jälkeen hän otti osaa muun muassa Pariisin rauhankonferenssiin latvialaisen työryhmän mukana ja luennoi Riian yliopistolla.[1] Vuonna 1920 hänet valittiin Latvian parlamentin puhemieheksi ja vuonna 1922 7. marraskuuta hänet valittiin maan ensimmäiseksi presidentiksi. Hänet valittiin myös toiselle kaudelle 6. marraskuuta 1925.[2]

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Čakste isännöimässä Suomen presidentti Relanderin Latvian-vierailua kesäkuussa 1926.

Presidenttikautensa aikana Čakste allekirjoitti 402 lakia ja armahti 549 henkilöä. Eniten kritiikkiä herättänyt armahdus koski maanpetoksesta tuomittua Andrievs Niedraa, joka joutui tosin maanpakoon. Virkakautensa aikana hän teki myös kaksi ulkomaanvierailua, helmikuussa 1925 Viron Tallinnaan ja vuoden 1926 toukokuussa Helsinkiin Suomeen, jossa hän tapasi Lauri Relanderin.[2] Vierailut liittyivät hänen haluunsa vahvistaa maan suhteita muiden Itämeren valtioiden kanssa[1]. Čakste kuoli kesken kautensa 14. maaliskuuta 1927. Hänet haudattiin Riikaan ja hänen hautajaisseremoniaansa osallistui jopa 150 000 henkilöä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 131. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
  2. a b c d e f Jānis Čakste Latvijas Valsts prezidenta kanceleja. Viitattu 9.7.2012. (latviaksi)