Pikkukiljukotka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkukiljukotka
Aquila pomarina orlik krzykliwyAM.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Aquilinae
Suku: Kotkat Aquila
Laji: pomarina
Kaksiosainen nimi
Aquila pomarina
Brehm, 1831
Levinneisyyskartta
Aquila pomarina dis.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkukiljukotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkukiljukotka Commonsissa

Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) on suuri petolintu. Se on Suomessa harvinaisuus.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukiljukotkan pituus on noin 60 cm, siipien kärkiväli 150 cm ja paino 1600 grammaa.

Pikkukiljukotka on lyhytpyrstöinen, melko pienikokoinen kotka, jolla suhteellisen tasaleveät siivet ja tasainen pyrstö. Se muistuttaa muodoltaan ja väritykseltään kiljukotkaa ja on usein erittäin vaikea erottaa tästä. Kuten monilla muillakin petolinnuilla, on lintua voitava tarkkailla pitkään ja hyvissä olosuhteissa, jotta määritys voisi olla varma. Lisäksi tulee tuntea iän vaikutus linnun ulkonäköön, lähilajien tuntomerkit ja höyhenpuvun vaihtelu.

Pikkukiljukotka on yleensä vaaleamman ruskea kuin kiljukotka. Nuori lintu on kokonaisuudessaan tumma. Siiven yläpeitinhöyhenten kärjet ovat vaaleat, siipisulat ovat hyvin tummat ja heikosti poikkiraitaiset. Ruumiinhöyhennys on useimmiten vaaleamman ruskea kuin kiljukotkalla. Karpaalialueella usein kaksi vaaleampaa puolikuukuviota. Vanha lintu on selästä vaaleanruskea, ruumiiltaan ruskea ja siipisulat ovat hyvin tummat. Sulkii vanhan linnun pukuun noin neljässä vuodessa, esiaikuiset vaihtelevan näköisiä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aquila pomarina dis.PNG

Pesii pääosin Itä-Euroopassa itäisestä Saksasta Venäjälle ja Kreikasta Viroon. Mahdollisesti pesinyt Suomessa epäsäännöllisesti aikaisemmin. Keski- ja Itä-Euroopassa pesivät linnut talvehtivat Afrikassa. Viron pesimäkanta noussut vakaasti 1990-2000 -luvuilla. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen vieras pääosin touko-syyskuussa etelärannikolla.

Intiassa asuva kiljukotkalajipopulaatio joka on aikaisemmin luokiteltu pikkukiljukotkan alalajiksi on paikkalintu eikä muuta. Intialaista kiljukotkalajia pidetään nykyään omana lajinaan Aquila hastata.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukiljukotka syö pieniä nisäkkäitä, sammakkoeläimiä, matelijoita ja myös hyönteisiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Aquila pomarina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 5.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.