Kiljukotka
Sivulta puuttuu | Kiljukotka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Aquila clanga Peter Simon Pallas, 1811 |
||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue. | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kiljukotka Wikispeciesissä |
Kiljukotka (Aquila clanga) on suuri petolintu. Se on noin 65 cm pitkä ja sen siipienväli on 160 cm. Vanha lintu on kokonaan lähes musta tai hyvin tummanruskea. Nuoret linnut ovat useimmiten myös hyvin tummia ja siiven peitinhöyhenissä on suuret valkoiset pisaratäplät. Muistuttaa hyvin paljon muita kotkia, erityisesti pikkukiljukotkaa.
Vanhin suomalainen rengastettu kiljukotka on ollut 1 vuotta 11 kuukautta vanha.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta aina Aasiaan saakka, talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen. Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi.[2] Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa kuitenkin vuosittain ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla[3].
[muokkaa] Elinympäristö
Lintu elää kosteikko-, metsä- ja suoalueilla, joilta se metsästää pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakoita sekä kaloja.
[muokkaa] Lisääntyminen
Kiljukotkalla on suuri pesä puussa, johon se munii 1-2 munaa. Poikasista jää käytännöllisesti katsoen aina eloon ainoastaan vahvempi poikasten keskinäisen kilpailun takia.
[muokkaa] Lähteet
