Kuldīga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuldīga
Kuldīgan raatihuone
Kuldīgan raatihuone
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Kuldīga

Koordinaatit: 56°58′N, 21°58′E

Kunta Kuldīga
Kaupunginoikeudet 1378
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Inga Bērziņa
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 13,2[1] km²
Väkiluku (2018)  (arvio) 11 623[1]
 – Väestötiheys 880,5 as./km²
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero LV-330(1-3)









Kuldīga (saks. Goldingen) on kaupunki Latvian länsiosassa. Vuoden 2018 arvion mukaan siellä asui 11 623 asukasta.[1] Kuldīga menetti vuoden 2009 hallintouudistuksessa kaupunkioikeutensa.lähde? Venta ja sen sivujoki Alekšupīte virtaavat Kuldīgan läpi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi joen kanaaleista.
Synagoga toimii nykyisin kirjastona.

Kuldīga mainittiin ensimmäisen kerran Liivinmaan aikakirjoissa vuonna 1242.[2][3] Kalparitaristo rakensi paikalle Jesusburg-nimisen linnan, joka tuhoutui myöhemmin.[4] Vuonna 1368 Kuldīga liittyi Hansaliittoon.[2]

Kaupunginoikeudet se sai vuonna 1378 ja oli Kuurinmaan ensimmäinen kaupunki ja Kuurinmaan herttuakunnan pääkaupunki ennen Jelgavaa.[4] 1800-luvun lopulla Kuldīgaan tuli teollisuustoimintaa, jolloin väkiluku kasvoi ja rakennusten määrä kaupungissa lisääntyi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa asukasluku oli jo 13 000.

Kuldīgan vanhakaupunki on ollut vuodesta 2023 osa Unescon maailmanperintöluetteloa.[5]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuldīga on Cēsisin ohella Latvian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. Se koostuu puutaloriveistä ja niiden välisistä mukulakivikaduista sekä Alekšupīte-joen rannoille rakennetuista 1600–1700-lukujen taloista.[4]

Vesiputoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ventas rumba

Kuldīgassa on kaksi merkittävää vesiputousta. Venta-joella sijaitsee Euroopan levein vesiputous Ventas rumba. Leveydeltään se on noin 240 metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Toinen vesiputous on Alekšupīte-joella oleva Alekšupītes rumba, joka on Latvian korkein. Korkeutta sillä on neljä ja puoli metriä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuldīga citypopulation.de. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
  2. a b c d Taipale, Ari: Pitkin poikin Latviaa, s. 219–224. Vantaa: Tallinna-kustannus, 2007. ISBN 978-952-5293-38-8.
  3. History kuldiga.lv. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
  4. a b c Savolainen, Tero H.: Sankarimatkailija Latvian maakunnissa, s. 244–245. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0882-3.
  5. Old town of Kuldīga World Heritage Centre. Unesco. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.