Kudonta

Kudontalaite, jossa viriö poimitaan irrallisen poikkipuun avulla.

Kudonta eli kutominen tarkoittaa kankaan tai muun tekstiilituotteen valmistamista loimi- ja kudelankajärjestelmää käyttäen. Kankaan pituussuunnassa kulkevat langat muodostavat loimen, ja leveyssuunnassa kulkevat langat kuteen. Kangasta kudotaan yleensä käsin kangaspuilla tai teollisesti kutomakoneella.

Toimikas on perussidos, jonka vino viivoitus muodostuu loimi- ja kudelankojen muodostamista lankajuoksuista eli nastoista. Muita perussidoksia ovat palttina ja pomsi eli satiini.

Muinaispukujen rekonstruoinnissa on jouduttu perehtymään sen aikaisiin työtapoihin ja välineisiin. Muinaispukujen kankaat valmistettiin loimipainoisilla kangaspuilla.

Monissa Suomen murteissa kudonnalla voidaan tarkoittaa myös neulontaa eli tekniikkaa, jossa tekstiilipinta muodostuu toisiinsa liittyvistä silmukoista.

Katso myös

• Matonkudonta
• Lautanauha

Kirjallisuutta

• Aspfors, Bertta: Huivista huntuun, eli, Rakas huivini. Kokkola: Länsirannikko, 2004. ISBN 952-9505-48-5.
• Kaukonen, Toini-Inkeri: Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa: Riepukudonnaiset ja perinteiset lattiamatot. Artefakta 5. Helsinki: Akatiimi, 1998. ISBN 951-97208-5-5.
• Silpala, Elsa: Eläköön pellava: Perinteisten pöytäliinojen ohjekirja. Hämeenlinna: Fredrika Wetterhoff -säätiö, 1999. ISBN 951-98242-0-0.
• Silpala, Elsa: Sidoksia kankaisiin: vipupuilla, vetopuilla ja poimien. Helsinki: Opetushallitus, 2002. ISBN 952-13-1246-7.
• Silpala, Elsa: Saalit. Hämeenlinna: Fredrika Wetterhoff -säätiö, 2003. ISBN 951-98242-1-9.
• Temmes, Eija: Vuodenaikojen värit: Kudonnaisia koko vuodeksi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16176-4.
• Ylimartimo, Sisko (toim.): Elämän kuvioita ja niukkuuden estetiikkaa: Peräpohjalainen nukkaraanu. Rovaniemi: Lapin käsi- ja taideteollisuus, 1999. ISBN 952-91-0993-8.