Loimi (kudonta)
Loimi on kankaan pituussuunnassa kulkevien lankojen järjestelmä. Se muodostuu yksittäisistä loimilangoista, jotka kulkevat kangaspuiden päästä päähän. Valmiissa kankaassa ne kulkevat samaan suuntaan kuin hulpiot.
Kun kangas luodaan kangaspuihin, loimilangat pujotetaan läpi pirrasta, joka pitää langat tasaisen matkan päässä toisistaan, ja sidotaan sen jälkeen eri tavoin niin, että kangas voidaan kutoa halutulla rakenteella.
Kun kankaan loimi on luotu ja asetettu, sen väritys, tiheys, ja leveys vaikuttavat suuresti kaikkiin seuraaviin kudontatöihin, niin kauan kuin lointa riittää.
Loimen pituus lasketaan ennen loimen luomista. Loimen pituuteen vaikuttavat halutun kankaan pituus, kutistuminen pesussa ja hapsuvarat. Lisäksi täytyy huomioida, että myös alkusolmuihin tarvitaan lointa (vähintään 15 cm) ja loimen loppuosaan jää lointa, jota ei pysty kutomaan. Loimen loppuosaa sanotaan tutkaimiksi. Tutkaimille jätettävä vara on noin 40–70 cm, jonka pituus riippuu sidoksesta. Kun kangas irrotetaan kangaspuista, loimi vetäytyy eli lyhenee. Vetäytyminen johtuu siitä, että kude risteilee loimessa ja tällöin vetäytymisen määrä riippuu kuteen paksuudesta ja tiheydestä. Loimeen lisätään 5 % kudontapituudesta, jos kangas on harva. Tiheän kankaan loimeen lisätään 10 %, mattoihin ja muihin paksukuteisiin tekstiileihin 15 % sekä loimiripsimattoihin 20 % kudontapituudesta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lundell, L & Windesjö E. 2005. Suuri kudontakirja. Helsinki: Tammi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaisa Puranen: Pöytäkangaspuut: Mitä kudonta on? 18. elokuuta 2016. Käsityö verkossa Ry. Viitattu 17. heinäkuuta 2022.